Siirry pääsisältöön

Valtuuston valtti - riittääkö maltti?

Tuntematon äänestäjäni (kenties?) kommentoi edellistä kirjoitustani, että "Pienen koululaisen näkökulmasta katsottuna esim. Kirstinharjun koulu + koulun ympäristö ei ole välttämättä ihan paras paikka varttua". Onko näin? Kirstinharjun koululla hän tarkoitti varmasti Keski-Espoon koulua.

Olen myös kuullut, että koulu ei ole niitä rauhallisempia, ihmekö tuo, koska oppilaat ovat taustaltaan hyvin monikulttuurisia. Oppilasaineiston rikkaus (kyllä, monikulttuurisuus on minusta rikkaus) on varmasti haastavaa ja vaatii opettajilta paljon.

Vaaliesitteessäni vaadin lapsille tasavertaisia oppimismahdollisuuksia eli lisäresursseja heikommille alueille. Meidän koulujen Espoossa tulisi olla sellaiset, että jokaiselle annettaisiin mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet oppia. Vanhempien koulutustaustalla on yhä suuri merkitys lasten koulumenestykseen ja pelkäänpä, että sillä tulee olemaan yhä suurempi merkitys tulevaisuudessa, kun luokkaerot näyttävät vain kasvavan.

Espoon koulujen oppilaat pärjäävät valtakunnallisissa testeissä maan keskiarvoa paremmin, mutta Espoon sisällä koulujen välillä on varmasti suuria eroja. Nämä tiedot eivät ole julkisia tai minä en niitä ainakaan mistään löydä. Heikommin testeissä pärjääville alueille tulisi resurssoida määräaikaista lisätukea, jonka avulla alueiden koulujen oppimistulokset pyrittäisiin saamaan muiden koulujen tasolle. Joillakin alueille lisätuki voitaisiin käyttää ylimääräiseen koulukuraattoriin, toisella alueella ylimääräiseen kouluavustajan palkkaamiseen. Kyllä koulut tietävät, mihin lisäresurssit ovat tarpeen.

En ole ollut innostunut siitä, että koululuokille säädettäisiin lailla enimmäiskoot. Minusta luokkakokoa tärkeämpää on tarkastella oppilasaineiston rakennetta: kuinka paljon luokassa on maahanmuuttajia, erityisopetusta vaativia tai muuta avustusta vaativia?

Nyt silmät alkavat lurpsahdella, joten täältä tähän. Hyvää yötä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa. Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostane