sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

Uskomatonta roskaa

Nimittäin Jarkko Tontin kirjoitus sunnuntain hesarissa 30.12.

Okei - otetaan vähän takaisin: osa kirjoituksesta oli sellaista puppua että oksat pois. En ymmärrä, miksi vihreille suhde ay-liikkeeseen on niin pirun vaikea. Ajatukset, joita Tontti kirjoitti, ovat ilmeisen yleisiä vihreiden piirissä: SAK on saatanasta, ja hoitelee vain eliittiduunarien asioita. Vaikka olenkin toimihenkilöliikkeen mies, niin en voi ymmärtää sitä antipatian määrää, mikä SAK:hon kohdistuu. Ihan kuin se nyt olisi SAK (tai ay-liikkeen yleisesti) vika, että apurahansaajien asema on niin huono. Kyllä tutkijoillakin olisi syytä katsoa peiliin: omista oikeuksista ei yleensä osata pitää kiinni, eikä ay-liikkeeseen uskota, koska sehän on niitä kommarien juttuja.

Ja se Tontin kulunut vertaus hoitajien ja paperimiesten palkoista: säälittävän surkeaa.

No,Tontin kirjoitus maataloudesta oli hyvä, itsellekin tuli uutta tietoa. Hänen kirkkoaan ja uskontoaan koskevista asioista olen kyllä eri mieltä, mutta minä olenkin kirkonmies (mitä se tarkoittaneekaan).

Vihreillä on eliittipuolueen leima ja ainakin minun silmissäni Tontin kirjoitus vahvisti tätä leimaa. Onneksi liityin demareihin, joissa arvopohja kokoaa ihmisiä yhteiskuntaluokasta riippumatta. (Onkohan se todellisuudessakin näin, miettii epäilevä Tuomas).

keskiviikkona, joulukuuta 19, 2007

Ehdokkaaksi

Ensi syksynä pidetään kuntavaalit. Minua houkuttelee ajatus ehdokkuudesta, sitä on turha kieltää. Pyrkimystä, vallanhimoa, vaikuttamisen halua, omien ajatusten esille tuomista – mikä lie ehdokkuudessa eniten kiinnostaa? En tosin ole varma, että pääsisinkö edes demareiden listalle, mutta varovaisesti arvioiden olettaisin pääseväni.
Käytännössähän minulla olisi olemattomat mahdollisuudet päästä läpi, joten keräisin ääniä puolueen pussiin. Jonkunhan sekin on tehtävä! Miksi oletan, että näinkin fiksu kaveri ei läpi pääsisi.

- Espoolaiset verkostoni ovat pienet. Ei ole niitä kummin kaimoja, jotka armosta saattaisivat äänestää minua. Sukulaisia ja kavereita on minulla vähän Espoossa
- En ole julkisuuden henkilö, eikä naamani ole tuttu.
- Ei ole mitään tukiryhmää. Anoppi ja appiukko voisivat jakaa mainoksia (eikös niin Kari ja Raija?), mutta siinäpä se olisikin. Kaiken muun joutuisi tekemään yksin ja se voisi olla raskasta.
- Rahaa on vähän. Kyllä kai läpimenon saamiseksi pitäisi itsekin jotain panostaa ja kovin paljon perheen yhteisiä rahoja en viitsisi omaan harrastukseeni sijoittaa, vaikka se menisikin Espoon hyväksi (J ). Kun sitä ei kuitenkaan mahdottomasti ole.

Ideoita, näkemyksiä ja jossain määrin osaamistakin minulla olisi, mutta kuinka pitkälle se kantaisi. Jos vaaleissa saisi edes kymmeniä ääniä, niin voisihan sillä jonkin lautakunnan varajäsenyyden saada.
Mutta, mutta. Rakkaat lapseni. Heidän kanssaan haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa ja kaikki iltamenot ovat poissa yhteisestä ajasta. Perhesyiden takia ehdokkuutta onkin mietittävä tarkkaan.
Olen viime viikkoina yrittänyt saada kirjoitettua Länsiväylään. Minulla on kolme teemaa, jotka kiinnostavat erityisesti: Espoon työpaikat ja elinkeinopolitiikka, köyhyystutkimus ja tyhjien tonttien rakentaminen. Surukseni en ole vain saanut tekstiä aikaan. Ehkä ensi vuonna.


Blogi jää joulutauolle, hyvää joulua.