Kuka, mitä, häh?

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

JOT

Sain eilen illalla luettua Joni Skiftesvikin kirjan JOT-miljonääri Veikko Lesosesta. Kirja sattui olemaan kirjaston uutushyllyssä, joten poimin sen mukaan. Pidän Skiftesvikin kirjoista, hänen tarinansa ovat mukaansatempaavia ja ne liikkuvat usein minulle tutuilla seuduilla. Aiheet käsittelevät usein lähihistoriaa ja merta, mikä tekee hänen kirjoistaan entistä mielenkiintoisempia.



Mitä pidin kirjasta? Lesonen on aivan varmasti ollut pätevä jätkä ja hyvä tyyppi, mutta vähän pienemmälläkin kehuskelulla sen olisi voinut kertoa. Henkilökuva, vaikka kirja ei suoranaisesti omaelämänkerta ollutkaan, jää kovin vajaaksi, jos henkilöstä ei kerrota mitään negatiivistä. Lesonen tuntuu olevan erinomainen johtaja, kauppamies, visionääri, hyväntekijä, etc. Täydellisiä ihmisiä on kai siis olemassa. No, Lesonen ei ollut kovin hyvä koulussa, hän ei ollut ns. lukumiehiä.



Kirjassa Lesonen kertoo aika avoimesti varallisuudestaan. Hänhän oli JOT:n perustaja ja pääomistaja, ja kun yritys listautui pörsiin, osake lähti mukavaan nousuun. Lesonen vähensi omistustaan pikkuhiljaa ja myö lopulta kaikki osakkeensa pois. Verojen jälkeen Lesonen tienasi JOT:n osakkeilla noin 800 milj.mk . Ei paha! Mittasuhteita kuvaa hänen sijoittamisuransa alku: hän sijoitti osakemarrkinoille 200 milj.mk ja ensimmäisenä vuotena hävisi 100 milj. mk. Ei paha sekään. Rikkaan on kuitenkin helppo elellä. Lesonenkin sijoitti pääosan myyntivoitoistaa kiinteistöihin ja vähäriskisiin obligaatio ja henkivakuutuspapereihin. Niistä tulee sitten kirjan mukaan "muutaman miljoonaa euroa vuodessa eikä niistä tarvitse maksaa varallisuusveroa".

JOT oli laman aikoinan lähellä kaatua, mutta selvisi ja osui hyvään saumaan elektroniikkateollisuuden noustessa kovalla vauhdilla. Nyt lähes kaikki JOT:n kaltainen teollisuus on kadonnut Aasiaan. Niin nopeaa voi talouden rakennemuutos olla.

Kun avasin kirjan ja selailin kirjan kuvitusta, en voinut olla välttymättä ajatukselta, että kuvien kautta Lesosesta tulee vastenmielinen kuva. Ainakin minusta: miksi esitellä ökyasuntojaan tai veneitään? Toisaalta, kirjan luettuani kuva vähän muuttui, Lesonen vaikutti ihan sympaattiselta kaverilta, joka oli omalla työllään rakentanut menestyksensä. Hän lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, tukee sotaveteraaneja ja kehuu jopa ay-liikettä (Metalliliittoa). Mutta silti, miksi rikastunut ihminen pitää hirveät 50-vuotisjuhlat, jossa esiintyy lähes 10 artistia ja kertoo niistä avoimesti. Tuleeko rikastuessa kuitenkin jonkinlainen näyttämisen halu? Jos minä olisin miljonääri, vetäisin aika matalaa profiilia, näin ainakin kuvittelen.

Sanoin vaimolleni kirjan luettua, että Oulun seudulla kirja on varmaan saanut hyvät arvostelut, mutta muualla siitä voisi löytyä kriittisempää sanottavaakin. Isäni kertoi jälkikäteen, että Oulussa kirja oli tosiaan saanut hyvät arvostelut Oulussa. Arvasinhan! Kyllä se on vain niin, että oman kylän poikia ei arvostella, jos he ovat tarpeeksi isoja kihoja. Näin on Espoossa, Oulussa kuin Helsingissäkin.

ps. Tehy ja KT pääsivät sopimukseen. Hyvä, vaikka tekisi mieleni kommentoida enemmänkin. Poliittisesti tilanne on mielenkiintoinen, tällä ratkaisulla Kokoomus näytää sittenkin vievän pisteet kotia tasa-arvotupoilullaan. Kolmen vuoden kuluttua kukaan ei edes muista, että ratkaisuun pääseminen oli aika hankalaa. Onko niin, että tilanne kääntyikin päälaelleen? Nurkkaan ahdistettu pääsi livahtamaan?

1 kommentti:

Pete kirjoitti...

Tehyn ratkaisun poliittisia vaikutuksia on kyllä hyvin vaikea ennustaa. Missä määrin korotuksia katsotaan Kokoomuksen ansioksi ja mikä vaikutus potilasturvalailla on? Toisaalta Kokoomuksen perinteisimpään kannattajakuntaan kuuluvat Akavalaiset saattavat nyt olla katkeroituneita, koska heille uskoteltiin että heidän sopimansa korotustaso oli parasta mitä oli tarjolla.