Siirry pääsisältöön

Sunan ylistys

Joskus tulee hetkiä jolloin on annettava kiitosta – ja aiheesta. Tällä kertaa kiitokseni osuvat itselleni ja vaimolleni. Omahyväistä? No, siinä mielessä voimme itseämme kiittää, että teimme näin jälkikäteen hyvän päätöksen muuttaa Laajasalosta tänne Espoon Sunaan.
Vaikka minulta veikin noin vuoden verran aikaa ennen kuin lopetin haikailemaan Laajasalon perään, nyt viihdymme asunnossamme ja alueella hyvin. Meidän asuntomme ja oikeastaan yhtiömme pihapiiri on erinomainen lapsiperheen kannalta. Meillä on pieni piha, mutta siinäkin riittää puuhaa, kukkien istuttamista ja muuta laittoa. Yhtiömme leikkipiha sijaitsee asuntomme vieressä, joten leikkipihalle on lyhyt matka.

Yhtiömme talot on rakennettu vuonna 1985 ja talot on sijoitettu aika mukavasti tontille. Ne ovat lähekkäin, mutta leikkipiha on suuri ja turvallisesti ympyröity taloilla. Se oli yksi niistä asioista, mihin kiinnitimme huomioita asuntoa ostaessamme. Me muuten mietimme ankarasti, että muutammeko vai emme ja kokosimme plussat ja miinukset yhteen. Vaikka tunne ehkä silloin sanoi, että meidän pitäisi jäädä Laajasaloon, plussat osoittivat, että kannattaa muuttaa.
Osansa hyvästä viihtymisestä tekevät naapurit. Meille on sattunut sikäli hyvä tuuri, että naapurit ovat mukavia, ja taloyhtiöön on aika monta pientä lasta. Eli leikkiseuraa löytyy niin lapsille kuin aikuisillekin, jotka ovat pihalla lasten kanssa. Aina ei tarvitse/jaksa lähteä pois pihapiiristä leikkipuistoon (vaikka joskus tuntuu, että pihalta on päästävä pois).
Asuntoa vaihdettaessa, varsinkin uutta ostaessa, on varmaan hankala tietää onko uuden asunnon naapurustossa lapsia. Mistä sen voi tietää? Olisi aika tylsää ostaa asunto ja huomata, että yhtään lapsiperhettä ei muuta naapurustoon. Minkäs sille sitten voisi.
Se, mitä kaipaan Sunassa, on jokin hieno puisto. Pientaloalueiden keskellä ei yleensä ole rakennettuja puistoja, eikä niitä ole Sunassakaan. Täällä pitäisi olla jokin vanha kartano jonka puutarhassa voisi sitten kävellä. Ei vain ole sitä kartanoa…
Vaikka tässä kehunkin Sunaa, ei se tarkoita, että asuisimme loppuelämämme täällä. Mistä sitä tietää tulevaa?

Teukka Salama voitti Stanley Cupin. Sympaattinen kaveri sai mitä ansaitsikin. Vaikka mielestäni urheilijat, myös Teukka, vähän liioittelevat sitä tuskan määrää mitä saavutusten eteen on tullut tehtyä. Mitenkään väheksymättä treenaamista ja kovaa ruljanssia joka businekseen liittyy, niin kyllä ne korvauksetkin ovat vähintään kohtuullisia. Kyllä tavalliset ihmisetkin tekevät elämässä uhrauksia pienempienkin asioiden eteen. Minä en ole katkera tai kateellinen miljonääreille, minunkin haaveeni oli ala-asteella NHL-kiekkoilija. En vain omannut tarpeeksi lahjakkuutta tai ahkeruutta päästäkseni edes edustusjoukkueeseen….
On muuten hauska jossitella omalla menneisyydellä. Mitä jos olisinkin tehnyt sen asian toisin, sitten olisin voinut päästä/saada sen? Parempi tyytyä elämään vain nykyhetkeä.

Kommentit

Siis luinko oikein että ei ole puistoja? Se kun on juuri on se asia jota Sunasta Tuomarilaan muuttaessamme jäin kaipaamaan. Siellä Sunan koulun takanahan on Ankkapuisto ja valtavat viherkentät. Sitten siellä Sunanniityntien varressa lähellä keskuspuistoa on pienempi puisto (jota me kutsuimme autopuistoksi, koska siellä on sellainen puinen auto). Tuomarilan mormonikirkkoa vastapäätä on sitten vielä laivapuisto.

Minulle Suna jäi mieleen ennen kaikkea viheralueista ja leikkipuistoista. Me preferoimme kuitenkin palveluiden ja junan läheisyyttä niitä enemmän kun muutimme Tuomarilaan.
Antti Aarnio sanoi…
Jees, jees nuo puistot ovat siellä ja hyviä ovatkin. Mutta kun ei ole kartanopuistoja, joissa voisi kävellä vaahteroiden alla ja ihailla kukkia...

Jos esimerkiksi lähellä olisi Träskändan kartanopuisto, niin toiveeni toteutuisi.

Kaikkea ei voi saada :)
Kävin ajelemassa sielläpäin. Kyllä täytyy sanoa että kesäinen vihreys saa ajoittain kaipaamaan sinne takaisin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v