Siirry pääsisältöön

Viattomuuden loppu

Esikoisemme Elsa (2 v 5 kk) kokeili hiihtämistä ensimmäistä kertaa sunnuntaina. Lumisade teki maan valkoiseksi ja pitihän naapurilta lainattuja suksia kokeilla. Se meni ihmeen hyvin, Elsa älysi heti liikuttaa jalkojaan siten miten suksilla niitä liikutetaan. Totuuden nimissä, suksien pohjiin tarttui sen verran lunta, että hiihtäminen näytti enemmän tepastelulta. Siitä se treenaminen kohti 2020-luvun olympialaisia alkaa...

Katson tässä kirjoittaessani tv:stä leffaa Hurricane, vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Se tuo mieleeni kirjan kuolemantuomituista, joista kirjoitin aikaisemmmin. Kirjahan kertoi kuolemaantuomituista, jotka välttivät teloituksensa USA:n korkeimman oikeuden päätöksellä, kun korkein oikeus 1970-lun alkupuolella päätti, että kuolemaantuomio on perustuslain vastainen. Noin 300 kuolemaantuomittua sai elämälleen jatkoajan. Kuolemaantuomio palasi takaisin noin neljän vuoden kuluttua.

Kirjan kirjoittaja on toimittaja/juristi, joka oli avustanut kuolemaantuomittua Texasissa, loppuun saakka, seisten hänen vieressään teloituksessa. Hän päätti tutkia,miten kävi niille noin 300 henkilölle, jotka välttivät kuolemantuomion. Siellä oli monenlaisia kohtaloita, onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta minuun kiinnitti eniten huomioita vapaalla päässeiden kovat ehdonalaistuomiot. Ne tuntuivat jatkuvan ikuisesti ja rangaistukset ehdonalaistuomioista olivat todella kovia. Kirjan henkilöistä eräskin jätti saapumatta ehdonalaisvalvojansa tapaamiseen (hyvin epäselvissä olosuhteissa) ja sai viisi vuotta vankeutta. Ehdonalaissäännöt tuntuivat ankarilta, näin maallikon silmissä.

Kirjan kautta tuli taas kerran selvästi esille se, että kuolemantuomio jakautuu aivan järkyttäjän epätasaisesti rotujen välillä. Värillisen tappamisesta ei saa helpolla kuolemantuomiota, mutta valkoisen tappamisesta todennäköisyys on todella paljon suurempi. Pitää joskus tsekata tarkemmin netistä löytyviä tietoja kuolemantuomiosta.

Suomessa ei mielestäni tehdä paljon kirjoja, jotka ovat kuin reportaaseja, toimittajien tekemiä. Ehkä täältä on vaikea löytää aiheita, pienestä maasta, ja markkinat ovat pienet.

Nyt takaisin elokuvan pariin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v