Siirry pääsisältöön

Kaupunginvaltuuston maratonkokous 13.12.2010

Käytin alla olevan puheenvuoron Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa 13.12.2010, kokous kesti kohtuullisen pitkään. Olin kotona 0.40, joten kokouspalkkion edestä tuli todella istuttua.

Käsittelyssä oli palveluverkkosuunnitelma. Ihan sanasta sanaan ei puheeni alla olevan mukaan mennyt. Puheeni loppuviittaus ruotsin- ja suomenkielisten koululaisten pitämisestä sai aikaan jopa vähän keskustelua. Osasin kyllä odottaa, että RKP asiaan puuttuu. Ehkä palaan siihen vielä joskus...

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat
Olen suhtautunut palvelujen järjestämisen ja palveluverkon tavoitetila 2020- suunnitelmiin hyvin positiivisesti. Ehkä liiankin positiivisesti. Siitä huolimatta pidän suunnitelman periaatteita hyvinä. Espoon on otettava entistä paremmin huomioon asukkaiden yksilöllistyminen, sähköisten palveluiden potentiaali ja kuntalaisten ikääntyminen. Palveluiden uudistamistiellä on jatkettava.

Kuntalaisille pitäisi kuitenkin pystyä paremmin viestimään, että tarkoituksena on toteuttaa asiakaslähtöinen palvelujärjestelmä, jossa lähtökohtana on asiakkaan, kuntalaisen muuttuvat palvelutarpeet ja palvelukäyttäytyminen. Kovin harva kuntalainen kokee, että esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimessa tehtyjen muutosten taustalla on ollut kuntalaisen etu, vaikka me päätöksentekijät olemme näin ajatelleet tehdessämme päätöksiä.

Valtuuston on päätettävä etenemistahdista ja – laajuudesta ja ohjattava kehitystä. Siksi olisi järkevää, että valtuustolle laadittaisiin investointisuunnitelman yhteyteen toimenpideohjelma, mistä selviäisi viiden vuoden palveluverkon kehittämiseen liittyvät investoinnit, tilahankinnat ja tiloista luopumiset sekä näiden muutosten yhteydet joukkoliikenteen kehittämiseen. Näin valtuusto näkisi konkreettisesti mitä tulevina vuosina tulee tapahtumaan.

Lautakuntien roolina tulee olla johtosääntöjen mukaan yksityiskohtien päättäminen. Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä minulle jäi kuluvasta vuodesta vaikutelma, että ainoastaan sosiaali- ja terveyslautakunta aloitti palveluverkon uudistamisen. Muilla toimialoilla muutoksia tai päätöksiä ei näytä tehtäneen samassa mitassa. Ainakin mediapalautteen näkökulmasta nopeahko toiminta oli lautakunnan tyhmyyttä, ei viisautta. Mutta vakavasti ottaen, esimerkiksi kaupungin tilojen ja kiinteistöomaisuuden kehittäminen edellyttää myös päätöksiä korulauseiden sijasta.

Tulevina vuosina valtuuston on paremmin ohjattava palveluverkon kehittämistä siten, että kokonaisuus pysyy hallinnassa. Siinä on valtuustolle tehtävää.

Tavoitetila-paperissa linjataan, että palveluiden järjestäminen siirtyy jatkossa yhä enemmän julkisten ja yksityisten toimijoiden verkostoon, jossa kumppanuussuhteilla on entistä korostuneempi merkitys. Kumppanuus on hyvä ajatus. Mutta samaan aikaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoilla on menossa markkinatalouteen liittyvä kehitys, jossa isot yritykset valtaavat markkinoita pieniltä yrityksiltä. Pelkään pahoin, että mitä enemmän Espoo hankkii palveluita tarjouskilpailuiden kautta, sitä enemmän isot yritykset voittavat kilpailuita ja pääsevät tuottamaan palveluita. Silloin ollaan siirrytty ojasta allikkoon: kumppanina onkin mahdollisesti kansainvälinen yritys, jonka kanssa yhteistyö ei olekaan niin helppoa. Valtuuston on tarkasti seurattava ostopalveluiden määrän, hinnan ja laadun kehitystä tulevaisuudessa.

Yhden asian otan lopuksi esille. Kaupunginhallituksessa palveluverkon tavoitetilaan lisättiin kappale, jossa todetaan, että ”Kouluverkko jakautuu suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen palveluverkostoon. Lasten ja nuorten palveluita järjestetään heidän omassa kieliympäristössään, joko suomenkielisessä tai ruotsinkielisessä koulussa.”

Tämä on aika vahva linjaus. En halua aloittaa mitään kielisotaa herkästä asiasta, mutta minusta olisi tärkeää lisätä suomen- ja ruotsinkielisten lasten ja nuorten kanssakäymistä. Parhaiten tämä tapahtuisi kouluissa. Toivottavasti tämä lisätty kappale ei estä edes jotain kokeilua tulevaisuudessa.

Kiitos.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa. Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostane