perjantaina, toukokuuta 31, 2013

Organisaatiouudistus ei jätä rauhaan

Olen kirjottanut Espoon sivistystoimen organisaatiouudistuksesta, kaksi kirjoitusta 16.5 ja 22.5. Yritän blogissani kertoa pääasiassa Espoon kunnallispoliittisista asioista, jotta kiinnostuneilla on mahdolisuus seurata asioita ja näkemyksiäni. Espoon sivistystoimen organisaatiouudistus herättää kovast tunteita - yhä- vaikka kaupunginhallitus päätti viime maanantain kokouksessaan, äänin 7-4 esittää kaupunginvaltuustolle sivistystoimen johtajan alkuperäistä esitystä. Ajattelin, että laineet hieman laimenevat, kun näyttää, että uudistus toteutunee.

Tänään illalla valtuutettujen ja varavaltuutettujen sähköpostiin paukahti nuorisotoimen henkilöstön kirje. Vähän yllätyksenä itselleni, minut mainitaan kirjoituksessa kolmeen otteeseen. On hyvä, että joku edes lukee blogiani, mutta en todellakaan halua leimautua nuorisopuolen työntekijöiden keskuudessa väärällä tavalla.

Jaksan yhä ihmetellä sitä, miten liikunta- ja nuorisopuoli vaikuttavat puhuvan ohi toistensa, vaikka tavoitteet ovat hyvin samanlaisia: tuottaa hyvinvointia espoolaisille. On lisäksi selvää, että jostain syystä dialogia ei ole käyty tarpeeksi henkilökunnan keskuudessa (mutta en halua sekaantua operatiiviseen toimintaan, se ei kuulu lautakunnan puheenjohtajalle).

Mitä ikinä valtuusto päättääkään viikon päästä maanantaina, liikunta- ja nuorisotoimen johdolla on haastava paikka, henkilöstö on saatava vakuuuttumaan, että kaikki tekevät arvokasta työtä ja nyt lähdetään yhdessä kehittämään toimintaa. Tämä viimeaikainen prosessi ei varmasti ole ainakana lähentänyt liikunta- ja nuorisotoimen organisaatioita.

Itse vastasin henkilökunnalle sähköpostitse, että en täysin ymmärrä miksi minuun viitattiin kirjeessä niin useasti, koska en ole osallistunut valmisteluun (enkä päätöksiin) mitenkään. Minun roolini on kuitenkin sivuseikka. Kerroin, että en täysin ymmärrä myöskään sitä, että miksi nuorisopalveluiden työntekijät tuntevat itsensä niin loukatuiksi tämän uudistuksen tiimoilta. He tekevät arvokasta työtä, enkä ole kenenkään kuullut aliarvostavasti heidän työstään.. Otan vakavasti saamani luottamustehtävän ja haluan, että meillä Espoossa on entistä vaikuttavammat liikunta- ja nuorisopalvelut. Kävi uudistuksen kanssa miten vain, työ nuorison eteen jatkuu. Aion syksyn mittaan kiertää kaikki Espoon eri alueiden nuorisopalvelut. Olen myös valmis tapaamaan henkilöstöä, jos he haluavat tavata. On ehkä hyvä käydä läpi heidän ajatuksiaan ja miettiä miten yhdessä voimme viedä asioita eteenpäin.

Tässä henkilöstön avoin kirje:


Nuorisopalveluiden ja liikuntapalveluiden tulosyksiköiden yhdistäminen

Sivistystoimen johtaja Sampo Suihko aikoo esittää kaupunginvaltuuston kokouksessa 10.6.2013 nuorisopalveluiden tulosyksikön ja liikuntapalveluiden tulosyksikön yhdistämistä liikunta- ja nuorisopalveluiden tulosyksiköksi. Kaupunginhallitus on hyväksynyt tämän esityksen kokouksessaan 27.5.2013. Tämän avoimen kirjeen tarkoituksena on valottaa yhdistämiseen liittyviä seikkoja nuorisopalveluiden työntekijöiden näkökulmasta. Tämän avoimen kirjeen on laatinut henkilöstön pyynnöstä nuorisopalveluiden johtoryhmän henkilöstön edustaja, nuorisonohjaaja Sampo Anttila. 

Kun yhdistämisprosessiin liittyvä selvitystyö alkoi, asetettiin palvelujen kehittämisen pääpaino asiakaslähtöisyyteen. Suihko selkeästi totesi, että organisaatiota tarkistetaan ja kehitetään, mikäli palvelun käyttäjille syntyy lisäarvoa. Sivistystoimen uudistamisprosessin yhteydessä perustetuista työryhmistä (8 kpl) yhden tehtäväksi annettiin nimenomaan liikunta- ja nuorisopalveluiden kehittäminen ja organisointi. Työryhmän johtajaksi nimettiin Martti Merra liikuntapalveluista. Nuorisopalveluita ryhmässä edustivat nuorisotoimenjohtaja Lasse Talasma, kehittämispäällikkö Viula Pakka sekä vs. nuorisoasiainpäällikkö Nina Grönmark. Nuorisopalveluiden näkökulma jäi työryhmän työskentelyssä vähälle huomiolle. Nuorisopalveluiden toiminnan näkökulmasta tärkein ja luontevin yhteistyökumppani, jonka kanssa yhteistyötä tulisi asiakaslähtöisyyden nimissä kehittää, on koulu. Suihko totesi päätöksessään työryhmien asettamisesta 16.1.2013, että ”palvelujen kehittämisessä pääpaino tulee asettaa asiakaslähtöisyydelle. Organisaatiota tarkastetaan ja kehitetään, mikäli käyttäjälle syntyy lisäarvoa muutoksesta”. 

Työryhmän loppuraportin alussa työryhmän puheenjohtaja Martti Merran huomioissa ryhmätyöskentelystä todetaan, että yhdistymisen synergiaetuja ei joko haluttu tai osattu nähdä. Tämä toteamus jo itsessään sisältää vahvasti työryhmän toimintaa ja sen jäseniä vähättelevän ja aliarvioivan sävyn sekä selkeästi osoittaa, että työryhmälle oli ennalta mietitty tuloksia, joihin sen toivottiin päätyvän. Kun näin ei käynyt, haettiin syytä ryhmän toiminnasta tai pikemminkin toimimattomuudesta. Kaupunginhallituksen 27.5.2013 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa todetaan, että kaikkien työryhmien työskentelyssä on ollut mukana henkilöstön edustaja. Nuorisopalveluiden ja liikuntapalveluiden tulosyksiköiden yhdistämistä pohtineessa työryhmässä henkilöstöä on edustanut x, joka toimii sivistystoimen henkilöstöyksikön henkilöstöasiantuntijana ja tiiminvetäjänä. Häntä tuskin voi pitää kentän työskentelyä tuntevana henkilöstön edustajana. 

Torstaina 16.5.2013 järjestettiin yhteistoimintalain mukainen nuorisopalveluiden henkilöstön kuulemistilaisuus liittyen mahdolliseen tulevaan organisaatiomuutokseen. Sivistystoimen johtaja Suihko aloitti
pohjustuksensa asiakaslähtöisyydestä, mutta kiperien kysymysten jälkeen hän totesi, yhtenä isona osana organisaation uudistamista on hallinnon yksinkertaistaminen. Työryhmän työskentely menetti myös osaltaan painoarvoaan, sillä työryhmän loppuraportissa yhteisesti tunnustettuja synergiaetuja ei ollut löytynyt asiakkaiden (lapset ja nuoret), nuorisopalveluiden eikä henkilöstön näkökulmasta, mutta tällä seikalla ei ollut vaikutusta Suihkon kaupunginhallitukselle ja -valtuustolle laatimaan esitykseen. Näin ollen vaikuttaa, että kyseessä on puhtaasti hallintoa yksinkertaistavasta organisaatiosta. 

Pienille kaupungeille on tyypillistä, että kustannus- ja muista resurssisyistä liikunta-, nuoriso- ja kulttuuripalvelut ovat usein yhdistettynä. Suomesta ei kuitenkaan löydy yhtään näin suurta kaupunkia, jonka organisaatio olisi em. toimijoiden osalta rakennettu näin. Pikemminkin suurissa kaupungeissa organisaatiorakenne on päinvastainen; toiminnan ja etenkin asiantuntijuuden kehittäminen onnistuu selkeästi luontevammin ja tuloksellisemmin, kun pystytään keskittymään vain ja ainoastaan omaan erityisosaamiseen. Tämä on mielestämme selkeästi myös arvokysymys ja osoittaa nuorisotyön arvostusta, tai pikemminkin sen puutetta Espoon kaupungissa. Saamme säännöllisesti palautetta asiakkailtamme siitä, kuinka hienoa ja tärkeää työtä teemme, mutta tämä selkeästi osoittaa sen arvon ja arvostuksen, jonka päättäjien taholta saamme.

Liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja Antti Aarnio kirjoittaa 16.5. blogissaan, että kaupungin organisaatiossa ei tehdä yhteistyötä yli rajojen. Tämä ei ainakaan nuorisopalveluiden osalta pidä paikkaansa. Yhteistyötä on ja sitä tehdään mm. koulujen, lastensuojelun, seurakuntien, eri järjestöjen ja liikuntapalveluiden kanssa. Tätä yhteistyötä on järkevää kehittää ja sille onkin luotu erilaisia rakenteita varmistamaan yhteistyön laatu eri puolilla Espoota (esimerkiksi 7. – luokkien jokasyksyinen ryhmäytys, jolle ollaan luomassa yhteistä mallia Espoon seurakuntien kanssa). Jo olemassa oleva yhteistyö ja sen jatkuva kehittäminen jo itsessään osoittavat, ettei yhteistyön puute ole peruste nuoriso- ja liikuntapalveluiden yhdistämiselle. ’

Aarnio peräänkuuluttaa blogissaan myös matalan kynnyksen harrastetoiminnan lisäämistä. Nuorisopalveluissa tähän haasteeseen vastataan päivittäin erilaisten kerhojen, pienryhmätoiminnan ja avoimen toiminnan menetelmin. Nuorisopalveluiden periaatteena on vastata lapsen tai nuoren yksilöllisiin tarpeisiin valitsemalla juuri hänelle soveltuvat kasvatukselliset menetelmät. Liikuntapalveluiden ainoana menetelmänä on lähtökohtaisesti liikunta. Tässäkin kohdassa on selkeästi avainasemassa jo olemassa olevan nuorisopalveluiden ja liikuntapalveluiden yhteistyön kehittäminen. Organisaatiomuutos ei tuo minkäänlaista lisäarvoa tähän näkökulmaan. 

Aarnio nostaa esille nuoriso- ja liikuntapalveluiden yhdistymisen tuomat synergiaedut tila-asioissa, suunnittelutoiminnassa, markkinoinnissa sekä viestinnässä. Näissä asioissa etuja varmasti yhdistymisen myötä saavutettaisiin, mutta yhdistymisen sijaan näiden asioiden kehittäminen ja hoito pitäisi olla kaupunkitasoista. Nuorisopalvelut ovat pienestä koostaan huolimatta onnistuneet hoitamaan mm. tiedotuksen ja markkinoinnin kohtuullisen hyvin. Tämän puolesta puhuvat vaikkapa nuorisopalveluiden toimintaan osallistuvien lasten ja nuorten määrät sekä näkyvyys valtamedioissa tapahtumien ja operaatioiden yhteydessä. Yhdistymistä on perusteltu myös nuorisotilojen tyhjäkäytön pienenemisellä, mutta tähänkin on jo olemassa rakenne, jonka avulla nuorisopalveluiden tiloihin voi hakea käyttövuoroja, ja mikäli kyseessä on nuorille suunnattu toiminta, on tilavuokran subventioaste parhaimmillaan 100 %, eli tilan käyttö on ilmaista. Nuorisotiloihin ovat tervetulleita kaiken ikäiset kuntalaiset, mutta primäärisenä kohderyhmänä tilojen rakenteidenkin näkökulmasta voidaan perustellusti pitää lapsia ja nuoria. 

Yhdistämistä on perusteltu myös kehittämisen näkökulmasta tai oikeammin kehittämisen puuttumisella nuorisopalveluista. Asenteet ja ennakkoluulot nuorisopalveluita kohtaan korostuvat väitettäessä, ettei kehitystyötä olla tehty. Nuorisopalveluissa on viimeisten vuosien aikana tuotettu ja otettu käyttöön seksuaalikasvatus-, ympäristökasvatus- sekä kohdennetun pienryhmätyön malli. Nämä mallit ovat osoituksia siitä, kuinka tärkeänä kehittämistyötä nuorisopalveluissa pidetään. Edellä mainituista malleista on saatu positiivista palautetta muilta nuorisoalan toimijoilta, mm. Helsingin nuorisoasiainkeskukselta. Nuorisopalveluiden kehittämä päihdetoimintamalli toimi osittain pohjana koko sivistystoimen yhteisen päihdetoimintamallin rakentamisprosessissa, jossa nuorisopalvelut olivat vahvasti osallisena. Yhtenä kehittämisen työkaluna on yhteistyössä pääkaupunkiseudun muiden kaupunkien kanssa luotu auditointi- ja itsearviointimalli. Tämän mallin avulla nuorisopalveluiden toimintaa voidaan arvioida sekä verrata muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien nuorisotoimien toimintaan. Mallin kriteeristöä päivitetään ja kehitetään vuosittain. Malli laaduntaa nuorisotyötä ja on levinnyt myös valtakunnallisella tasolla. Nuorisopalveluiden jatkuvaa kehittävää työotetta ylläpidetään lisäksi lukuisilla erilaisilla palautteenkeruumenetelmillä saaduilla tuloksilla. Palautteet ovat olleet koko ajan erittäin hyvällä tasolla ja niitä on hyödynnetty toiminnan suunnittelussa. Olemassa olevista kehitysprojekteista mainittakoon 7. – luokkien ryhmäytysmallin laatiminen yhteistyössä Espoon seurakuntien kanssa. Nuorisopalveluilla on ollut näkyvä ja aktiivinen rooli tämän mallin kehittämisessä. 

Laadukkaan nuorisotyön näkökulmasta erittäin huolestuttavaa on myös uhka ruotsinkielisen nuorisotyön siirtämisestä pois nuorisopalveluista. Ruotsinkielinen nuorisotyö on kehittynyt suomenkielisen nuorisotyön rinnalla ja tiiviissä yhteistyössä, eikä minkäänlaisia kieli- tai muita muureja ole ollut olemassa. Työtä määrittävänä yhdistävänä tekijänä on toiminut työn polttopisteessä oleva nuori; yhteiset menetelmät, toimintamallit, koulutukset, ohjaajavaihdot sekä nuoret, jotka käyvät sekä suomen- että ruotsinkielisillä nuorisotiloilla toimivat yhdistävänä tekijänä. Koko sivistystoimen uudistusprosessia on leimallisesti määrittänyt synergiaetujen löytäminen ja kehittäminen. Mikäli ruotsinkielinen nuorisotyö siirretään pois nuorisopalveluista, häviää lukuisia yhteistyön mukanaan tuomia synergiaetuja. Miksi siirtää nuorisotyö pois sieltä, jossa sitä osataan arvostaa ja sille annetaan mahdollisuus kehittyä? Eikö olisi järkevämpää kehittää ruotsinkielisen nuorisotyön ja ruotsinkielisen perusopetuksen jo tällä hetkellä tiivistä ja laadukasta yhteistyötä ennemmin kuin repäistä nuorisopalveluiden kolme ruotsinkielistä ohjaajavakanssia irti nuorisopalveluista? On hyvin vaikea nähdä, miten ruotsinkielinen nuorisotyö tai ruotsia puhuvat Espoolaiset nuoret tästä muutoksesta hyötyisivät.

Kaupungin organisaation ei tarvitse olla lautakuntarakenteen mukainen. Nuoriso- ja liikuntalautakuntien yhdistymisestä tai ruotsinkielisen nuorisotyön siirtymisestä svenska rumin alaisuuteen ei siis automaationa seuraa eikä pidäkään seurata muutos organisaation toiminnallisella tasolla. Tässä tapauksessa vaikuttaa erittäin kyseenalaiselta, ovatko nämä perusteet asiakaslähtöisiä ja kuntalaisten hyvinvointia edistäviä vai onko kyseessä sittenkin puhtaasti sivistystoimen hallintoa helpottava ja yksinkertaistava organisaatiomuutos. Kaupunginvaltuutetut Inka Hopsu ja Saara Hyrkkö käsittelivät tätä samaa aihetta Helsingin Sanomien yleisönosaston kirjoituksessa 21.5.2013 ja tulevat samaan johtopäätökseen kuin nuorisopalveluiden työntekijätkin; liikuntapalveluiden ja nuorisopalveluiden yhteen sulautuksen hyödyt ovat kyseenalaiset ja esitetyt synergiaedut ovat saavutettavissa hyvällä arjen yhteistyöllä. 

Nuorisopalvelut on pieni tulosyksikkö. Tämä nähdään virheellisesti uhkana toiminnalle ja esteenä kehittymiselle. Tilanne on nuorisopalveluiden kentältä katsottuna päinvastainen: Nuorisotyön kenttä on jatkuvassa muutostilassa. Nuorisokulttuureita syntyy ja kuolee ja tähän jatkuvaan muutokseen nuorisopalvelut ovat onnistuneet vastaamaan erittäin onnistuneesti juuri pienuutensa ansiosta. Tällä ei tarkoiteta, etteivätkö lisäresurssit olisi tervetulleita, vaan pikemminkin sitä, että pienuutensa ja asiantuntijuutensa ansiosta nuorisopalveluissa pystytään suuntaamaan käytettävissä olevat resurssit juuri sinne, missä niitä milloinkin eniten tarvitaan. Tilannetta voisi verrata laivaan; iso risteilijä kulkee pitkiä matkoja vakaasti, mutta sen kääntäminen on hyvin vaivalloista kun taas pienempi laiva kääntyy tarvittaessa nopeastikin. 

Nuorisotyön keskiössä on aina ollut ja tulee toivon mukaan aina olemaankin nuori, joka tarvitsee kilpailuyhteiskunnassa kaiken mahdollisen tuen kasvaakseen vastuulliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Liikunta on oivallinen keino tukea tätä pyrkimystä, mutta on hyvä muistaa, että nuorisopalveluiden menetelmien kentässä liikunta on vain pieni osanen kokonaisuutta. Nuoren yksilölliset tarpeet ja ominaisuudet määrittävät käytettävät menetelmät ja tarjottavat palvelut. Me allekirjoittaneet olemme vakaasti sitä mieltä, että espoolaiset nuoret ansaitsevat vain ja ainoastaan parasta; parasta mahdollista nuorisotyötä sekä parasta mahdollista liikuntakasvatusta. Tehtyjen selvitysten ja tosiasioiden perusteella uskallamme olla sitä mieltä, ettei esitetyllä nuorisopalveluiden ja liikuntapalveluiden yhteen liittämisellä saavuteta nuoren hyvinvoinnin näkökulmasta minkäänlaista lisäarvoa ja ainoat saavutettavat hyödyt jäävät hallinnollisiksi. Emme voi muuta kuin jäädä teidän, Arvon Kaupunginvaltuutetut, viisautenne varaan ja toivoa, että ratkaisu, johon asiassa päädytte, osoittaa arvostustanne kasvattavaa nuorisotyötä kohtaan ja on nuoren näkökulmasta katsottuna paras mahdollinen

lauantaina, toukokuuta 25, 2013

Harrastepolitiikon viikko - SOTE huolettaa

Tämä viikko on ollut harrastelijapolitiikolle vähän liian raskas, joka ilta maaantaista-perjaihin jokin Espoon luottamustehtäviin liittyvä tapahtuma ja nyt lauantaina istutaan vielä Järvenpäässä Uudenmaan demaripuheenjohta tapaamisessa. Lisäpainetta on aiheuttanut Espoon sivistystoimen organisaatiouudistus johon perehtymiseen olen käyttänyt paljon aikaa tällä viikolla ja joka aiheuttaa paljon tunteita.  Ei tällaisissa viikoissa ole mitään järkeä perheelliselle ja työsäkäyville ihmisille. Taakka tuntuu, mutta onnneksi kyseessä on sentään poikkeusviikko.

SOTE (sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksesta) on yhtenä aiheena täällä Järvenpään tapaamisessa. Sote-uudistuksen jälkilöylyt jatkuvat vielä voimakkaana, vaikka hallitus päättikin omista linjauksistaan. Metropolialueen asema jäi uudistuksessa epäselväksi. Hallitus päätti, että metropolialueella toteutettavista sote-palveluista päätetään erikseen. Linjauksien ei pitäisi koskea metropolialuetta eikä HUS:n aluetta.

Metropolialueella tarvitaan sekä kuntarakenteen muutoksia eikä metropolihallintoa, parhaillaan on käynnissä kuntien lausuntokierros metropoliratkaisun liittyvästä esiselvityksestä. On siis täysin epäselvää, milaiseen kuntarakenteeseen tai hallitntoratkaisuun metropolialueella tullaan päätymään. Tämän lisäksi pitäisi siis pystyä päättämään miten sosiaali- ja terveyspalvelut metropolialueella ratkaistaan.

Vaikeaa tulee olemaan. Koko kuntauudistus ja sote-uudistus on niin iso ja kompleksinen kokonaisuus, että yhteisen tahtotilan löäytäminen jopa demarien sisällä on vaikeaa. Pienet kunnat haluavat säilyttää omat palvelunsa, itsenäisyytensä ja päätösvaltansa. Ilman valtioneuvoston tiukkoja linjauksia on erittäin vaikea liikkua eteenpäin.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiti (HUS) pelkää oman asemansa puolesta ja sairaanhoitopiirin hajoamista. Vaikka hallitus päätti, että metropolialueen ratkaisu tehdään erikseen, HUS:n pelon ymmärtää. Vaarana on, että myös Uudenmaan alueella alkaa kilpavarustelu, muodostuu liian pieniä sote-alueita ja nyt hyvin toimiva erikoissairaanhoito hajoaa.

Itse tuumin, että ei ole mitään järkeä lähteä pilkkomaan HUS:sia, vaan tulisi pyrkiä säilyttämään vähintään yhtä isona kuin nyt.  Minusta HUS:sta pitäisi tehdä alueen SOTE-alue, joka ottaisi hoitaakseen niin sosiaali- ja terveysasiat. Mutta tämä ajatukseni ei ole realistinen, kuntien päättäjät eivät siihen suostu. Lennellään välillä kuitenkin pilvissä!

Hallintomallit ja organisaatiouudistukset ovat olleet tämän viikon agendaa, ensi viikolla ehkä jotain muutakin.

keskiviikkona, toukokuuta 22, 2013

Liikunta- ja nuorisotoimi - erikseen vai yhdessä?

Espoon sivistystoimen suunnitelmat herättävät keskusteluja omassa ja muissa puolueissa, mutta myös kaupungin henkilökunnan piirissä. Liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajalle asia on luonnollisesti tärkeä. Yritän kirjoittaa asiasta kylmän viileästi. Sen luulisi onnistuvan, koska suhtaudun asiaan aika neutraalisti: minulle ei ole tarjottu johtajanpaikkaa (saa tarjota, puhelin on auki), en koe edustavani ns. liikunta- tai nuorisopuolta, olen mielestäni aika neutraali suhteessa kumpaankin toimeen. Minua ei ole lobattu virkamiesten puolelta, mikä on aivan oikein. Arvostan kumpaankin toimialaa. Omasta mielestäni minulla on asialliset välit kummankin toimen johtaviin virkamiehiin. Hommat ovat menneet minun mielestäni niin kuin niiden pitääkin mennä.

En ole osallistunut valmisteluun mitenkään, eikä lautakuntani tule osallistumaan päätöksentekoon, vaan ensin kaupunginhallitus ja valtuusto tekevät isot päätökset osana suurempaa sivistystoimen organisaatiouudistusta. Keskityn nyt kuitenkin tähän oman lautakuntani aihealueeseen.

Taustaa muutoksille

Kaupunginvaltuusto muutti sivistystoimen lautakuntarakennetta joulukuussa 2012. Liikuntalautakunta ja nuorisolautakunta yhdistettiin yhdeksi liikunta- ja nuorisolautakunnaksi. Marraskuussa kaupunginhallitus antoi sivistystoimen johtajalle määräyksen peruspaa yhteisen sivistystoimen lautakuntien puheenjohtajiston (eli puheenjohtajat kokoontuvat kerran kuukaudessa, hyvä käytäntö mielestäni). Kaupunginhallitus kehotti lisäksi sivistystoimenjohtajaa selvittelemään ja valmistelemaan sivistystoimen palvelujen kehittämistä ja organisointia.

Sivistystoimen johtaja Sampo Suihko asetti liikunta- ja nuorisotoimen (käytän lyhennettä linu) johtajista ja päälliköistä koostuvan valmisteluryhmän käymään läpi kaikille sivistystoimen työryhmille asetettuja yhteisiä tehtäviä (laatia swot-analyysejä, käydä läpi lainsäädäntöä jne). Tälle linu-ryhmälle osoitettiin 12 erityistä tehtävää. Sen piti mm. arvioida liikunta- ja nuorisopalveluiden nykytila ja arvio synenergiaeduista, arvioida yhteistyön kehittämistä mm kirjaston ja alueellisen kulttuuritoimen kanssa ja palvon muuta.  Itse työryhmä piti noin kymmenen kokousta, valmisteluun käytettyyn aikaan en osaa ottaa kantaa. Varmasti kahvia ja tupakkia kului.

Liikuntapalveluissa työskentelee 156 vakituista työntekijää, nuorisopalveluissa 80 henkilöä. Liikuntapuolen toimintamenot ovat noin 33,9 milj.€ ja nuorisopuolen 6.9 milj.€. Molemmat virastot (eli tulosyksiköt) ovat Espoon mittakaavassa pieniä, koko sivistystoimessa on yli 7 000 työntekijää. Suomenkielisen opetuksen tulosaslueella meno ovat vertailun vuoksi 278, 9 miljoonaa euroa.

Työryhmän loppuraportti

Luottamushenkilön näkökulmasta (organisaation ulkopuolelta tulevana kuntalaisena) on surkeaa, ettei työryhmä saanut tehtyä yhteistä raporttia aikaan. Liikuntapuolen ja nuorisopuolen välissä on yhä muuri, joka näkyy raportissa. Liikuntapuolen näkökulmasta nuorisopalvelut eivät joko näe synenergiahyötyjä tai eivät halua nähdä niitä. Nuorisopuolen näkökulmasta työryhmätyö oli liikaa liikuntapalveluiden näkökulmasta tehty. Ota tästä nyt selvää, kenessä vika on!

Nuorisopalveluista tihkuneiden viestien perusteella, loppuraportti on ainakin joidenkin mielestä nuorisopalveluita aliarvostava. Tämä minua kummastuttuaa, olen lukenut raportin kolme kertaa, mutta minusta se ole kyllä ketään aliarvostava. 

Mitä työryhmä sitten ehdottaa? Kaikki sivistystoimen tilat tulis saada yhteen resurssivarausjärjestelmään, sekä liikunta- että nuorisopalveluiden osalla on tehostamismahdollisuuksia. Samoin välinehankinnoissa yhdistäminen voisi luoda mahdollisuuksia. Ehkä tiloihin liittyvä keskeinen huomio on, että liikunta- ja nuorisotiloja pitäisi kehittää yhdessä niiden vetovomaisuuden parantamiseksi. Myös tilojen kunnossapidon nähdään sujuvan paremmin yhteisen organisaation alla. Palveluissa ja toiminnassa ja henkilöstön organisoinnissa katsotaan, että tiiviimmässä yhteistyössä saataisiin enemmän aikaan. 

Mitä sivistystoimenjohtaja ehdottaa?

Sivistystoimenjohtajan näkökulmasta toimiinnan kokeileva kehittäminen omin resurssein sekä liikunta- että varsinkin nuorisopalveluissa on haastavaa. Varsinkin nuorisopalvelut on pieni yksikkö, joka pystyy toteuttamaan lainsäädännön edellyttämät toiminnot erinomaisesti, mutta ei pysty tekemään muuta. Hänen mielestään toimintojen yhdistäminen loisi edellytyksiä laaja-alaiselle kehittämiselle.

Sivistystoimenjohtajan näkökulmasta nuoripalveluyksikkö on liian pieni itsenäisenä tulosyksikkönä. Nuorten hyvinvointiin ja nuorten koulutustakuuseen pitää hakea uutta näkökulmaa - perinteisen nuorisotyön osaamista ja panosta kunnioittaen. Sivistystoimen johtajan mielestä nyt on hyvä aika tehdä muutoksia, nuorisotoimenjohtaja jää eläkkeellä ja muitakin sivistystoimen päällikkövirkamiehiä on lähiaikoina siirtymässä eläkkeelle. 



Ehdotus on, että kulttuuripalveluille sekä liikunta- ja nuorisopalveluille / lautakunnille luodaan samankaltainen organisaatiorakenne. ELi nuoriso- ja liikuntapalveluille tulisi vain yksi tulosyksikkö, yhden johtajan alaisuuteen (tämä vaatii johtosäännön muutoksen ja on siis valtuustotason asia). Meidän tulosyksikössä tulisi olemaan nuorisopalvelut, liikuntapalvelut ja uutena (tehtävänä) sivistystoimen tilankäytön koordinointi ja kehittäminen (uusi tehtävä). 

Eli nykyisestä kahdesta tulosyksiköstä muodostuisi yksi.

Uudistusehdotuksen arviointi lautakuntatyön näkökulmasta

Ei kahta sanaa, lautakuntatyön näkökulmasta yhden tulosyksikön malli olisi parempi. Viime valtuustokaudella toimi kaksi eri lautakuntaa, nuorisolautakunta ja liikuntalautakunta. Nyt pitäisi toimia yhtenä lautakuntana. 

Lautakunnan puheenjohtajan näkökulmasta yhden tulosyksikön malli olisi parempi lautakuntatyön kannalta. Uskoisin sen poistavan vähän turhaa vastakkainasettelua toimialojen välillä, mikä ei kenenkään kannalta hyvä asia.  Mielestäni lautakunnalle kaavailtu uusi tehtävä, sivistystoimen tilojen koordinointi ja kehittäminen, olisi mielenkiintoinen ja sopisi hyvin meidän lautakuntaamme. 

Nuorison näkökulma uudistukseen

Kaikkein olennaisinta on pohtia uudistuksen merkitystä nuorison, mutta myös muiden kuntalaisten (erityisesti liikuntaa harrastavien) näkökulmasta. Nuorisolle lienee ihan sama kuka palvelut tuottaa kaupungin organisaatiosta, jos niitä vain on tarjolla. Lasten ja nuorten hyvinvointia tuetaan molempien yksiköiden tuottamilla palveluilla. Toisiko uudistus nuorille paremmat mahdollisuudet?

Valmisteluryhmä piti yhden palaverin nuorisovaltuuston edustajien kanssa. Nuoret totesivat muistion mukaan, että tiedotuksen ja viestinnän  osalta  nuoret kaipaavat tietoa siitä tarjonnasta jota heille kohdennetusti tarjotaan. Hyviä väyliä tiedon saantiin ovat sosiaalinen media, nuorisotilat ja koulut. He totesivat,  että on paljon niitä nuoria, jotka eivät ole jonkin harrastuksen piirissä ja keskeistä olisi tavoittaa erityisesti heitä.

Nuorisotilojen houkuttelevuudesta keskusteltiin ja nuoret haluavatkin, että tilojen tulisi olla nuoria houkuttelevia ja ”katu-uskottavuutta” pitäisi olla. Keskusteltiin myös niiden sijainnista, sillä monet nuoret tällä hetkellä oleilevat kauppakeskusten läheisyydessä

Nuorille suunnattujen palveluiden osalta todettiin, että nuorille kaivataan lisää matalan kynnyksen harrastemahdollisuuksia kaikilta sektoreilta. Unelmakaupunki olisi sen tyyppinen, että olisi vapaus valita mitä harrastaa ja oltaisiin tietoisia kaikista mahdollisuuksista.

Palveluiden osalta käytiin keskustelua sekä nykytilasta että niistä mahdollisuuksista, mitä nuorille voitaisiin tulevaisuudessakin tarjota.Urheiluseurojen toiminta koettiin pitkälti liian tavoitteelliseksi ja kilpa-urheiluun tähtääväksi toiminnaksi. Siksi tärkeänä koettiin myös matalan kynnyksen liikunnan harrastamisen mahdollisuus. 

Tilojen osalta todettiin, että nuorisopaikat ovat kyllä tuttuja ja toiveita on ennenkin tullut siitä, että vaikka kaikille tulee löytyä mahdollisuuksia käyttää tiloja, niissä pitäisi olla myös mahdollisuus yhteiskäyttöön. 

Saan tästä vaikutelman, että nuorisolle uudistus kelpaisi.

Uudistuksen mahdollisuudet

Liikuntapuolella ehkä keskeisin tavoite on lisätä matalan kynnyksen liikuntatoimintaa (ja erityisesti nuorison kohdalla tarjota kaikille mahdollisuus harrastaa). Syvempi yhteistyö, samassa tulosyksikössä, on varmasti liikuntapuolen kannalta tämän tavoitteen toteuttamiseksi etu.

Nuorisopuolella on myös tavoitteena lasten harrastamisen parempi mahdollistaminen, mutta painotus ei luonnollisesti ole liikunnassa samalla tavalla kuin liikuntapuolella. Lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelmassa, jonka pitää linjata nuorisotoimintaa, on yhdeksän strategista tavoitetta. Hyvin monet ovat erittäin lähellä liikuntapuolen tavoitteita. Osa on toki erilaisia. Mutta kuten ohjelmaa arvioivassa muistiossa todetaan, tämän ohjelman toteutuminen vaatisi Espoon osalta kokonaisuudessaan strategisten tavoitteiden läpikäynnin eri toimialoilla ja tulosyksiköissä. Eikö tämä olisi helpompaa aloittaa yhdessä liikuntatoimen kanssa, samassa tulosyksikössä?

Luottamushenkilön näkökulmasta mahdollisuuksia varmasti tulisi erilaisten tilojen hyödyntämisessä, liikunta- ja nuorisopuolen uusissa projekteista (joita ei juuri ole nyt). Uskon vakaasti, että nuorisopuolella on sellaista osaamista, josta olisi hyötyä liikuntapuolelle. Ja myös toisinpäin. Molemmilla puolilla on ammattilaisia töissä.

Uudistuksen uhat

Yleinen pelko taitaa liittyä siihen, että suurempi liikuntapuoli jotenkin syö nuorisopuolen. Nuorisopuolelta häviää johtaja, itsenäisyys ja rahat. Nuorisotoiminnassa korostuvat liikunnaliset menetelmät, vaikka ne eivät tällä hetkellä ole lähtökohtaisesti nuorisopuolen menetelmiä. Nuorisopuolen mielestä luontevin yhteistyökumppani ovat koulut ja vanhemmat ja yhteys näihin katkeaa yhteisen tulosyksikön kanssa. Nuorisopolitiikan uskotaan hukkuvan johonkin ja kokonaislinjan katoavan. 

En vain itse jaksa uskoa tähän. Organisaatiouudistusko tuhoaisi kaiken mitä menneinä vuosikymmeninä on saatu aikaan? Minäkö olisin lautakunnan puheenjohtajana päättämässä espoolaisen nuorisopolitiikan alasajosta ja liikuntapuolen dominanssista?  Ei tule tapahtumaan minun puheenjohtajakauteni aikana. 

Mitä mieltä minä olen?

Organisaatiouudistukset ovat aina vaikeita ja herättävät tunteita niin luottamushenkilöissä kuin henkilökunnassakin. On ollut surullista seurata kuinka jyrkkiä mielipiteitä uudistus aiheuttaa.
Minä haluaisin, että pystyisimme uudistumaan myös kaupungin organisaatiota. Maailma muuttuu, nuoret muuttuvat, kaupungin organisaatio muuttuu. Kuka uskoi esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, että kirjastot ovat sellaisia kuin ne nyt ovat, lähes nuorisotiloja?  Liikuntapuoli voisi jatkaa entisellä mallilla, se pärjäisi hyvin itsenäisenä tulosyksikkönä. Nuorisopalveluilla olisi vaikeampaa. On vaikea nähdä  sellaista tulevaisuutta, että nuorisopalvelujen määrärahat olennaisesti lisääntyisivät. Pystyisikö se uudistumaan riittävästi nykyisillä resursseilla? Tuntuu, että nuorisopalveluiden esille nostaminen (jota on mielestäni tehtävä) voisi onnistua paremmin samassa tulosyksikössä liikuntapuolen kanssa. 

Vaikka uudistuksesta on syntynyt myrsky vesilasiin, on siinä kuitenkin kyse vain organisaatiouudistuksesta. Tämäkin pieni uudistus aiheuttaa omassa puolueessani sen verran tunteita, että olisi helppo vain vastustaa uudistusta.

Silloin en olisi rehellinen, sillä uskon uudistuksen mahdollisuuksiin. 






maanantaina, toukokuuta 20, 2013

Epämääräinen kompromissi- Espoon metropolilausunto


Espoon valtuustossa, johon varavaltuutettuna riensin varttia vaille yhdeksän suihkunraikkaana (jäi Hongan futispeli kesken ja MIFK:n voittomaali näkemättä), käsiteltiin metropolialueen esiselvitystä ja Espoon lausunto tähän selvitykseen. Lausunnon määräaika on kalkkiviivoilla, joten valtuuston piti asia käsitellä.

Lausunnossa on kyse siis valtiovarainministeriön asettamien selvitysmiesten metropoliselvityksestä, johon alueen kuntien pitää antaa lausuntonsa. Sen jälkeen pyörät taas pyörähtävät eteenpäin ja valmistelu ministeriössä taas jatkuu.

Kävin puhumassa valtuuston pöntössä näin, lyhyestä virsi kaunis:

Edustan näkökulmaa, että kuntauudistuksen tai metropoliratkaisun tärkein asia on maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmien ratkaiseminen.

Kuten lausunnossa todetaan seudun asukasmäärä kasvaa arviolta 700 000 hengellä vuoteen 2050 mennessä. Nykyisillä rakenteilla emme tule onnistumaan parempien asuinympäristöjen luomisessa tuleville asukkaille.
Espoon lausunto on hieman epämääräinen kompromissi. On kuitenkin hienoa, että metropolihallintoon on lausunnossa suhtauduttu aikaisempaa avoimemmin.

On hyvä, että lausunnossa suhtaudutaan avoimin mielin erilaisten selvitysten tekemiseen.

Kompromissi kelpaa minulle.

torstaina, toukokuuta 16, 2013

Espoon sivistystoimen organisaatiota myllätään?


Tänään kokoontui Espoon sivistystoimen alaisten lautakuntien puheenjohtajiston, ns. Aito-neuvottelukunta, jossa käydään noin kerran kuukaudessa läpi sivistystoimen asioita. Nyt Espoon sivistytoimessa puhuttaa sivistystoimen palvelujen tuleva kehittäminen ja organisointi. Eli laatikkoleikit.

Isoimmat muutokset suunnitelmissa ehkä koskevat aikuiskoulutusta ja vapaata sivistystyötä. Suunnitelmissa on siirtää Omnian alle aikuislukio ja työväenopisto (Espoon työväenopiston on maan toiseksi suurin). Tähän liittyy monenlaisia näkökulmia ja mielipiteitä.  Lähtökohtaisesti en osaa oikein vastustaa suunnitelmia. Käsittääkseni ainakin työväenopiston rehtori näkee uudistuksen hyvänä ja mahdollisuutena. 

Aikuiskoulutuksen määrä tulee takuuvarmasti lisääntymään tulevaisuudessa, samoin maahanmuuttajakoulutus. Siihen lähtökohdasta työväenopiston toimiminen sopii hyvin Omniaan. Toisaalta työväenopisto toimii paljon myös vapaan sivistystyön kentässä. Suurin osa työväenopiston asiakkaista on kuitenkin yli 55-vuotiaita naisia, eikä kaikkea opiskeluja tehdä työelämää varten.  Virkamiesten mielestä tämä ei ole ongelma, vaan vapaa sivistystyö jatkuisi aivan normaalisti uudessa keskuksessa.  Mutta intohimoja uudistus tulee aiheuttamaan ja varsinkin demareiden kesken, sillä sana TYÖVÄENopisto velvoittaa (vaikka suurin osa espoolaisista työväenopiskelijoista onkin keski-luokkaisia korkeakoulutettuja naisia). Asiakasprofiilin yksipuolistuminen ei muuten ole kovin hyvä asia.

Johtamani lautakuntaa koskettavat eniten nuoriso- ja liikuntatoimen suunnitelmat.  Virkamiestyöryhmässä, jossa oli edustettuna päällikkötason jäseniä, asetelmat olivat olleet (työryhmäraporttien mukaan) selvät: liikuntapalvelut haluavat yhteen ja nuorisopalvelut haluavat tiukasti pysyä omillaan. Lopputuloksena oli, että työryhmä ei pystynyt jättämään yhteistä raporttia. Luottamushenkilön näkökulmasta aika mielenkiintoinen tilanne, hieman ihmetyttää miten näkemyserot voivat olla niin kaukana toisistaan. Mutta kaupungin organisaatiossa ei yhteistyötä tehdä yli rajojen (pääluottamusmiehen sanoin).

Tiivistetysti liikuntatoimia haluaisi enemmän yhteistyötä, koska sen yksi painopiste on matalan kynnyksen harrastetoiminnan lisääminen. Erilaisissa tila-asioissa, suunnittelutoiminnassa, markkinoinnissa ja viestinnässä yhdistäminen toisi synenergiahyötyjä.  Nuorisopalveluiden näkökulmasta suunnitelmat lähtevät liikaa liikunnan näkökulmasta, unohtaen asiakasnäkökulman, lasten ja nuorten kasvun tukemisen, syrjäytymisen ehkäisyn, nuorten arjenhallintakykyjen kasvattamisen sekä vanhemmuuden tukemisen. Hienoja tavoitteita, jotka tulevat osittain lainsäädännöstä. Nuorisopalvelut katsovat heidän tärkeimpien yhteistyökumppaniensa olevan muualla kuin liikuntapuolella.

Näillä näkymin sivistystoimenjohtaja tulee esittämään, että liikunta- ja nuoriso sulautetaan yhden tulosyksikön alle, yhden johtajan alle. Tämä vaatii valtuuston päätöksen, joten luvassa on vielä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Itse ehkä liputan tällä hetkellä ehkä enemmän yhdistämisen puolesta. Pidetään vetoketju kuitenkin auki, jotta takin kääntäminen vielä onnistuu.