Antti Aarnio

Hyvät kuulijat! Vappufiilikseni on pilalla. Olin eilen murheissani. Luin aamulla Jari Tervon blogin YLE:n sivuilta. Jari perkule onnistui pilaamaan vappufiilikseni olemalla osittain oikeassa. Kaiken lisäksi YLE uutisten kannatusmittauksissa tuli vettä niskaan kuin saavista ikään. Me demarit emme koe itseämme konservatiiveiksi, mutta hyvät kuulijat, sillä mitä me ajattelemme, ei ole mitään väliä. Kansa pitää meitä menneisyyden puolueena. Hävettää tunnustaa, mutta jotain on mennyt vikaan kun patavanhoillisia kokoomusporvareita pidetään uudistusmielisinä ja meitä uudistajia, konservatiiveina. Mutta olemmeko sittenkään uudistajia? Olemme kyllä innokkaasti sanoneet ei monelle asialle, asettaneet kynnyskysymyksiä monelle asialle, mutta millloin olemme sanoneet kyllä uudistuksille? Milloin olemme olleet puolustusasemien sijasta hyökkäämässä dynaamisesti uudistusten puolesta? Hyvät kuulijat, liian harvoin. Veljet ja sisaret, pidämme kansaa tyhmänä.Vannomme uudistusten voimaan, mutta s

Kotiseudullani Espoon keskuksessa pidettiin kevätmarkkinat  lauantaina 27.4. Puolueyhdistykset, me Keski-Espoon sosialidemokraatit muiden mukana, ovat perinteisesti markkinoilla oman telttansa kanssa.  Jaamme ilmapalloja ja esitteita puolueen toiminnnasta ja tavoitteista sekä tietenkin porisemme ihmisten kanssa. Ja tietenkin palelemme Suomen keväässä pipo päässä, sillä eilenkään ei ilma ollut vielä kovin kesäinen. Markkinoilla oli aika vähän ihmisiä liikkeellä, mutta aina muutama juttutuokio saadaan aikaan. Tällaisissa markkinatapahtumissa on aina mukava tavata  edes muutamia ihmisiä, jotka kertovat äänestäneensä minua. Se lämmittää aina. Markkinoilla tuli tavattua ja juteltua oikeastaan kolmen tyyppisten asioiden kanssa. Ensimmäisenä ovat vanhahkot ihmiset, jotka ovat jotenkin kyllästyneet politiikkaan ja joilla on hyökkäävä asenne poliittista järjestelmää kohtaan. Yleensä he olivat miehiä, harvemmin naisia. He olivat pettyneitä hallituksen toimintaan, politiikan ristiriitoihin

Olen hämmästellyt viime päivinä Alppilan koulusta potkut saaneen opettajan tapauksesta noussutta keskustelua.  Ääripäät nousevat aina esille tällaisissa tapauksissa, mutta yleinen näkemys tuntuu olevan, että opettajilla on liian vähän valtaa ja oikeuksia puuttua häiritsevien oppilaiden toimintaan.  Ratkaisuehdotus on, että oikeuksia on lisättävä, jotta ongelmista päästään eroon. Vanha kasvatustraditio, kurin ja rangaistuksen käyttäminen, tuntuu olevan monen mielestä oikea lääke ongelmiin. "Terroristioppilaat" on saatava kuriin, kova on pistettävä kovaa vastaan. Samalla logiikalla kouluongelmat ratkeavat sillä, että kouluun palkataan vartijat ja ne härikköpennut saavat todella tuntea aikuisten vallan (ei tietenkään silloin jos pentu sattuu olemaan oma). Mutta mikä on diagnoosi? Näinkö helpppoa on ratkaisujen löytäminen? Voiko kyse ollakin siitä, että kuria enemmän lapset tarvitsevat rakkautta? Suomalainen kasvatusperinne on yhä sillä tasolla, että perheitä tukevat palvelut

Torstai-iltana pidettiin jalkapallo-olosuhdeilta, jossa jalkapalloseurojen ja kaupungin liikuntatoimen edustajien kanssa käytiin läpi jalkapalloilun olosuhteita Espoossa.  Vastaavanlaisia tilaisuuksia järjestetään eri urheilulajien kanssa. Liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajalle tarjoutuu tilaisuuksien avulla saada tietoa lajien tilanteesta. Espoon kaupunki on käyttänyt epävirallisen laskelman mukaan jalkapallo-olosuhteisen parantamiseen (rakentamiskustannukset) 18,1 miljoonaa euroa 2000-luvulla. Melkoisen euromäärän. Sillä on rakennettu esimerkiksi kenttiä, uusittu tekonurmia ja valaistusjärjestelmiä.  Espooseen ei enää rakenneta nurmikenttiä vaan uudet kentät tulevat olemaan tekonurmikenttiä, jalkapallonurmia. Tämä on myös palloliiton mielestä askel oikeaan suuntaan. Nurmikentät jäävät vain kentille, jossa on myös yleisurheilutoimintaa. Tilaisuudessa tuli mieleeni (kiitos työkaverini Marin), että Espoossa pitäisi olla luonnonnurmikenttiä, joissa olisi maalit, mutta