Antti Aarnio

Espoon kaupunginvaltuusto valitsi minut liikunta- ja nuorisolautakunnan puheenjohtajaksi tammikuussa 2013. Ensimmäinen kokouksemme on helmikuun lopulla.  Mielipiteitä minulta löytyy ja ajatuksia siitä miten liiikunta- ja nuorisotoimintaa saisi Espoossa paremmaksi. Mielipidekirjoitukseni Helsingin Sanomissa julkaistiin lauantaina 9.2. Osallistuin kirjoituksella keskusteluun lasten liikuntaharrastusten kustannuksista. Kirjoituksen otsikko oli muutettu toimituksen taholta, mutta väliäkö tuolla. Liikuntakerhoja myös pienituloisten lapsille Las­ten lii­kun­ta­har­ras­tus­ten kus­tan­nuk­set ovat nous­seet häm­mäs­tyt­tä­vän suu­rik­si, ku­ten HS:n ju­tus­sa (Ur­hei­lu 6. 2.) ker­rot­tiin. Ar­vioi­den mu­kaan esi­mer­kik­si kil­pa­voi­mis­te­lus­sa vuo­si­kus­tan­nuk­set ovat lap­sen ta­sos­ta riip­puen 3 000–6 000 eu­roa vuo­des­sa. Kil­pa­ui­ma­rin van­hem­mat taas mak­sa­vat lap­sen har­ras­tuk­ses­ta usei­ta tu­han­sia eu­ro­ja vuo­des­sa. Jää­kie­kos­sa tun­tuu ole­van ta­va

Ah, ketä jaksaa kiinnostaa kuntauudistus Helsingin seudulla palveluiden näkökulmasta?   Ei minua ainakaan, kun haasteet ja ratkaisut liittyvät asumiseen ja liikenteeseen. Kaikki muu on toisarvoista. Helsingin seudun krooninen asuntopula ja asumisen kalleus ottavat toden teolla aivoon! Helsingin seudulla eivät asumisen toiveet ja todellisuus eivät kohtaa, vain joka kolmas asuu tavoitetasunnossaan. Asumisvaihtoehdot ja varsinkin hinta ajavat ihmisiä koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi työpaikoista, jolloin työmatkat pidentyvät ja vapaa-aika jää vähäisemmäksi. Ja tietenkin kaikkein pienituloisemmit ovat kaikkein heikoimmassa asemassa (espoon kokoomuslaisten soisi muistavan tämän, isoimpana vallankäyttäjänä Espoossa). Lueskelin kotiin tullutta, Seppo Laakson tekemää raporttia, Espoon kaupungin ja ja Helsingin seudun väestöprojektiot 2013-2050. Raportteja Espoosta 1/2013 (en onnistunut löytämään sitä verkkojulkaisuna). Raportissa oli erittäin mielenkiintoisia ennusteita asuntotuotantotar