maanantaina, huhtikuuta 30, 2012

Merelliset virkistysalueet kuuluvat kaikille


Espoossa riittää arvokasta ja monivivahteista luontoa asukkaiden nautittavaksi. Hienointa on Espoon merellisyys, sillä rantaviivaa espoolaisilla on 58 kilometriä ja kaupunkiin kuuluu 165 saarta. Mutta pääsevätkö asukkaat nauttimaan riittävästi meren kauneudesta?


Yhden mahdollisuuden tarjoaa jo 1970-luvulla rakentamaan aloitettu Espoon rantaraitti, joka kiemurtelee pitkin rantoja 37 kilometrin matkalla Laajalahdelta Saunalahdelle, lähes Espoonlahden perukoille.  Raittia pitkin voi kulkea apostolin kyydillä tai polkupyörällä, pysähdellä raitin varrella oleviin kahviloihin tai vain nauttia kauniista maisemista. Raitin rakentamisessa on ollut monta mutkaa, mutta periaatteellinen merkitys on hieno: kaupungissa rantojen pitää kuulua kaikille ja niitä pitää olla mahdollisuus käyttää yhdessä.

Espoolaisilla on myös mahdollisuus nauttia saaristosta Espoon edustalla. Espoo omistaa useita saaria Espoon edustalla. Monet niistä toimivat virkistysalueina, joihin kaupunki on järjestänyt erilaisia palveluita tulipaikoista veneen kiinnityslenkkeihin. Osa saarista on enemmän luonnontilaisia, mutta silti avoinna kulkijoille. Saariin pääsee myös ilman omaa venettä, sillä kaupunki järjestää reittiliikennettä saariin.

Espoolla on kuitenkin selkeästi vähemmän virkistysalueita kaupunkilaisten käytössä verrattuna esimerkiksi Helsinkiin. Kaupungin kasvaessa tarvitaan lisää virkistysalueita asukkaiden käyttöön. Meistä harvalla on mahdollisuus omaan virkistyspaikkaan Espoon saaristossa. Jo 2000-luvun alkupuolella kaupunginvaltuusto päätti että meri-, rannikko- ja saaristoalueita kehitetään vastaamaan lisääntyvää virkistyskäyttötarvetta varaamalla yhtenäisiä rannansuuntaisia reittejä sekä alueita rantapalveluja, uimarantoja ja satamia varten. Silloin aiottiin myös luoda Espoon osalta mahdollisuudet merellisen kansallisen kaupunkipuiston perustamiselle Helsingin kanssa. Espoossa valmistellaan paraikaa saariston osayleiskaavaa ja toivottavasti tämän valmistelun kautta kaupunkilaisten merelliset virkistysmahdollisuudet paranevat. Samalla pitäisi pohtia voisiko kaupunki hankkia lisää saaria omistukseensa, kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön.

(Kirjoitus on julkaistu Espoon demarien Espoon ruusu-lehdessä 28.4.2012)

keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2012

Keskiluokka pelastaa?

Helsingin yliopiston tiedelehdessä (helmikuu 2012) on mielenkiintoinen artikkeli pääkaupungiseudun kaupunginosien segregaatiosta eli siitä miten eri alueet kehittyvät eri suuntiin. Kärjistetysti toisilla alueila menee hyvin ja toisilla huonommin.

Ongelma koskee nimenomaan Helsinkiä mutta myös Espoota. Kun keskiluokka muuttaa kauemman kehyskuntiin, kaupunkiin jää pelkistetysti niitä joilla menee erittäin hyvin ja niitä joilla menee sitten tosi huonosti. Segregaatiossa ääripäät keskittyvät, hyvinvoivat ihmiset keskittyvät omille alueilleen ja huono-osaiset omilleen. Alueita ennen koossa pitävä voima ovat olleet keskiluokkaiset (tai keskituloiset tavalliset tallaajat), jotka ovat tasoittaneet köyhien ja rikkaiden välistä kuilua ja nostaneet maineeltaan huonompien alueiden mainetta.

Olen aiemmin ajatellut, että lääke segregaation vähentämiseen on välttää yksipuolisten asuinalueiden muodostumista, esimerkkinä vaikkapa Kirkkonummen Sundsberg, ja pyrkiä monipuoliseen asuntorakenteeseen   eri alueilla.  Erilaisille ihmisille tekee ihan hyvää olla tekemisissä keskenään,oli kyse sitten rikkaista tai köyhistä. Kaupunkitutkija Mari Vaattovaara mainitsee artikkelissa, että hänen mielestään omistusasuntojen ja vuokratalojen sekoittaminen ei ole patenttiratkaisu, vaan rikkaiden ja huono-osaisempien asuttaminen samoille alueille voi jopa kärjistää ilmapiiriä ja heikentää heikompien asemaa entisestään. Vaikka ajatus tuntuu vastenmieliseltä, voi se olla myös totta, mutta ehkei ihan kaikissa tapauksissa.

Mutta Vaattovaara toteaa myös, että sekoittaminen saattaisi onnistua paremmin huono-osaisten ja alemman keskiluokan kaupunginosissa. Olen tässä asiassa samaa mieltä omien kokemusteni perusteella. Asun alemman keskiluokan kaupunginosassa, jossa on myös vuokra-asuntoja ja myös hieman huono-osaisuutta. Kynnys asukkaiden välillä on matala ja ihmiset pystyvät toimimaan rakentavasti yhdessä vaikkapa erilaisissa harrastuksissa.

Mutta ehkä keskeisin oppi kuntapolitiikolle on se, että asuntopolitiikassa kunnan ei pidä unohtaa sitä suurta tavallisten tallaajien joukkoa, vaan kunnan pitää toteuttaa sellaista asuntopolitiikka joka tuottaa näille tallaajille kohtuuhintaisia asuntoja eri puolilla kaupunkia.

Tässä ei ole mitään uutta, näin jokainen kunta vannoo toimivansa. Mutta onko esimerkiksi Espoon omalla tonttipolitiikallaan ja asuntotonttien luovuttamisella mahdollistanut kohtuuhintaisen asuntotuotannon Espoossa? On paljon hienompaa suunnitella hienoja tornitaloja (joita myös tarvitaan) kuin perusrivareita perheille.


perjantaina, huhtikuuta 20, 2012

Palveluseteleistä pelastus?

Sosiaali- ja terveyslautakunta pitää kokouksen ensi viikon tiistaina 24.4 . Asialistalla on monta tärkeää aihetta, listan löydät täältä.

Kokouksessa hyväksymme vanhusten palvelujen yksityisten ympärivuorokautisten asumispalvelujen valvontaraportin vuodelta 2011. Kiinnitän huomiota vain yhteen seikkaan. Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta päätti tammikuussa 2011 ottaa käyttöön palvelusetelikokeilun vanhusten palvelujen ympärivuorokautisessa 
hoiva-asumisessa. Kokeilu aloitettiin 1.3.2011 ja kestää kuluvan vuoden loppuun.

Espoo osti viime vuonna 799 ympärivuorokautista asumispaikkaa yksityiseltä sektorilta. Vuoden 2011 loppuun mennessä kaupunki on hyväksynyt palvelusetelin palvelutuottajaksi 44 yritystä (nämä täyttävät palvelusetelikokeilun ehdot). Palveluseteleitä oli myönnetty 24 kpl:tta. Olen kirjoittanut kokeilusta vuosi sitten

Minusta 24 myönnettyä palveluseteliä on aika vähän, mutta on muistettava kokeilun jatkuvan vielä kuluvan vuoden ajan. Vastustin vuosi sitten kokeilun aloittamista. Perustelin sitä näin:" Kokouksessa yritin korostaa sitä, että uskon palvelusetelikokeilun kuitenkin hyödyttävän enemmän hyvätuloisia, joilla on jo nykyisinkin paremmat mahdollisuudet valita palvelunsa ja hoitopaikkansa. Onko oikeudenmukaista vahvistaa niiden valinnanvapauksia, joilla on jo nyt paremmat mahdollisuudet valinnanvapauteen? Minusta olemme palvelusetelikokeilulla vahvistamassa tätä kehitystä, eikä sen pitäisi olla sosiaali- ja terveyspolitiikan suunta. Espoon palvelusetelikokeilu on tosin valmisteltu sikäli hyvin, että palvelusetelin arvo riippuu asiakkaan nettotuloista, jolloin alle 1000 euron nettotuloilla saa 2 500 euron setelin ja yli 3 000 euron nettotuloilla seteliä ei enää saa. Toivottavasti olen epäilyjäni kanssa väärässä ja palveluseteliä pystyvät käyttämään myös pienituloisemmat eläkeläiset. "

Lautakuntamme saa tietää vasta vuoden 2012 loppupuolella tarkempaa taustatietoa palvelusetelien saaneiden tulotasosta, mutta en voi välttyä ajatukselta, että mitä minä sanoin. 

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2012

Espoo: ei pakkoliitoksille ja kuntajakoselvitykselle, kyllä metropolin selvitysryhmällä


Keskiviikkona 11.4, armon vuonna 2011, Espoon valtuusto päätti lausunnostaan kuntarakenneselvitykseen. Keskeinen Espoota koskeva esitys selvityksessä oli, että siinä esitettiin uuden suurkunnan perustamisen valmistelua. Suurkuntaan tulisivat mukaan Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo.

Espoon lausunto on tiivistetysti se, että Espoo ei hyväksy pakkoliitosta, eikä kuntajakoselvityksen käynnistämistä.  Espoo haluaa asettaa metropolin selvitysryhmän, jonka tehtävänä on rakentaa metropoliratkaisu, joka ratkaisee maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelun ja toteutuksen, sosiaalisen eheyden lisäämisen ja segregaation torjumisen sekä näihin liittyvän päätöksenteon.

Espoon kannan mukaan metropoliratkaisun valmistelun tulee käynnistyä välittömästi rinnan kuntarakenneuudistuksen kanssa ja se tulee tehdä yhdessä kuntien ja valtion kanssa. Espoo haluaa, että asetetaan selvitysryhmä, jonka tehtäväksi annetaan valmistella päätöksenteon pohjaksi vaihtoehdot siitä, miten metropolin yhteinen ja demokraattisesti valittu päätöksenteonelin muodostetaan ja mitä tehtäviä sille annetaan.

 Jopa tapaiseni puusilmä ymmärtää sen, että pääkaupunkiseudun kuntien pakkoliitokset eivät toteudu ilman mittavaa väkivaltaa.  Espoossa ei näytä olevan poliittista ryhmää joka olisi Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan yhdistämisen kanssa.  Olen itse ollut koko ajan sillä kannalla, että asukkaiden tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta, nykyjärjestelmä ei ole toimiva. Olen suhtautunut avoimin mielin jopa kuntien yhdistämiseen.

Espoon esittämä metropoliratkaisu on kompromissi ja siihen täytyy minunkin tyytyä. Niin suuri enemmistö sitä kannattaa. Pääkaupunkiseudun demarit ovat muutaman vuoden ajan esittäneet, että metropolialueelle tulisi muodostaa seutuhallinto päättämään mm. alueen maankäytöstä ja liikennejärjestelmistä. Tämä malli voisi olla yksi vaihtoehto tulevan kehittelyn pohjalle.

Kaikki on kuitenkin hataralla pohjalla. Espoon lausunto on vain Espoon lausunto. Miten maan hallitus, jolla kuntauudistuksen avaimet yhä ovat, päättää vuonna 2012 kuntauudistuksen jatkosta? Miten metropolialueen muut kunnat suhtautuvat metropoliselvitykseen?

Ja on sitä ennenkin osattu selvittää. Helsingin seudun kuntaliitoksiin tähtääviä selvityksiä oli ennen edellistä hallituskautta tehty kaikkiaan 11, seutukuntahallintoratkaisuja ja yhteistyörakenteiden uudistamista oli selvitetty neljässä laajassa selvityksessä ja lisäksi YTV:n rakenteita ja lainsäädäntöä käsitelty 12 kertaa.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämän asian edessä olemme vielä monta kertaa….

sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2012

Espoo keskittyy kyllä


Helsingin sanomissa oli sunnuntaina 1.4 juttu hesarin tekemästä gallupista, jossa ihmisiltä oli pyydetty valitsemaan kahden vaihtoehdon välillä parempi tapa kehittää asumista ja rakentamista Helsingin seudulla asukkaiden mieltymysten ja toiveiden kannalta.  Ensimmäinen vaihtoehto oli, että ”pitäisi rakentaa lisää tiiviitä ja kaupunkimaisia asuinalueita ratayhteyksien varteen” ja toinen ”pitäisi rakentaa lisää hajakeskitettyjä pientaloalueita ja laajentaa nykyisiä”.  Etusivulla hesari revitti otsikollaan kerrostalon olevan suosikki Helsingissä, mikä oli melkoinen tulkinta gallupkyselyn tuloksista. Kyselyssä ei edes mainittu sanaa kerrostalo!
Espoo on ollut aiempina vuosikymmeninä hajanainen kaupunki, mutta vähintään koko 2000-luvun kaupungin idea on perustunut viiden aluekeskuksen varaan. Ei Espoossa suunnitella rakennettavan hajakeskitettyjä pientaloalueita, mutta nykyisiä varmasti laajennetaan ja tiivistetään.

Espoon tulevaa kehitystä ohjaa vahvasti liikenneväylien kehittyminen. Asutusta keskitetään ratojen, metro- ja rantaradan (junaliikenne) varteen. Se on järkevää politiikkaa, jona seurauksena Espoosta muodostuu vähitellen entistä kaupunkimaisempi ympäristö. 

Ratainvestoinnit muokkaavat aina voimakkaasti kaupungin kehitystä. Kun rantarata valmistui Helsingin Pasilasta Karjaalle vuonna 1899 ja siten kokonaisuudessaan Turkuun saakka syksyllä 1903, oli Espoon maalaiskunnassa lähes 6 000 asukasta. Ennen sitä asukasmäärän kasvu oli ollut hyvin maltillista (lähde: Tero Tuomisto: Se alkoi Harakassa, sata vuotta sosiaalidemokratiaa Leppävaarassa).  Kuten Toivola kirjoittaa kirjassaan, radan valmistuminen alkoi kiihdyttää tonttien palstoitusta ja myyntiä sekä kasvattaa muuttoliikettä kuntaan.  Aivan samalla tavalla metroradan rakentaminen vaikuttaa Etelä-Espoon kehitykseen. Ihmisiä muuttaa lisää alueelle ja maan hinta nousee entisestään.  Rantaradan varsi kehittyy ja tiivistyy Koivuhovin, Tuomarilan ja Espoon keskuksen ympärille. ( Espoon ja Kauklahden välinen seutu on tosin liian harvaan rakennettua).

Kuten yli sata vuotta sitten, Suomessa on kova muuttopaine. Yhä enemmän ihmisiä muuttaa pääkaupunkiseudulle sekä ulkomailta että muualta Suomesta. Monet muuttajista,  kuten sata vuotta sitten, eivät välttämättä halua asua kivikaupunkien sydämissä (Helsingin keskustassa), vaan hieman kauempana, mutta hyvien liikenneyhteyksien varrelta.   Espoo pystyy tarjoamaan luonnonläheistä asumista, hyvien liikenneyhteyksien varrelta. Kerrostalot ovat kivoja, mutta ihmisille pitää tarjota myös mahdollisuus pientaloasumiseen, tosin tiiviiseen sellaiseen.

Helsingin sanomien urbaanitoimittajien unelma kerrostalovaltaisesta Espoosta ei toteudu ihan lähitulevaisuudessa – onneksi.