maanantaina, helmikuuta 27, 2012

Jääkiekosta ja vanhuksista valtuustossa

Espoon kaupunginvaltuustossa esityslista oli pitkä kuin Espoon kaupungintalonpäätöshistoria. Loppua ei näkynyt. Asialistalla oli kaava-asioita, jäähallin takauspäätös, Espoon sairaalan hankesuunnitelman hyväksyminen ja ikuisuuskysymys Espoon kaupungintalon purkamisesta.

Kävin pöntössä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kyllästyin Tapiolan urheilupuistoon toteutettavan harjoitusjäähallin takauspäätöksen tarkistamisesta käytävään keskusteluun. Kolmen miljooonan lisäyksestä takauspäätökseen ja laina-ajan pidentämisestä jaksettiin vääntää aivan liikaa. Kävin toteamassa, että taidan olla ainoa jääkiekon lisenssipelaaja valtuustosalissa ja että tehdään nyt päätös jotta halli saadaan rakenteille. Tarve on suuri. Pilkuista ei kannata viilata liian kauan. Ymmärrän, että riskeistä ollaan huolissaan, mutta nyt puhutaan harjoitusjäähallin rakentamisesta, ei vaikkapa start up-yrityksestä. Valtuusto päätti lopulta yksimielisesti takauksen myöntämisestä.  Valtuustossa oli muuten paikalla ainakin kaksi minua selvästi parempaa kiekkoilijaa, kaupunginjohtaja Mäkelä ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Merra, mutta heilläpä ei ole voimassa olevaa jääkiekkoliiton lisenssiä.

Kävin puhumassa myös Espoon sairaalan hankesuunnitelman hyväksymisen yhteydessä. Erinäisten vaiheiden jälkeen Espoon kaupunginsairaala päätetään rakentaa Jorvin sairaalan yhteyteen aikaisemmin päätetyn Puolarmetsän sijasta. Olen hieman pettynyt suunnitelman muutokseen. En yhtään epäile, etteikö Jorvi ole sairaalalle hyvä paikka ja etteikö toiminnallisia hyötyjä tule uuden paikan myöten. Mutta uusi rakennettava Espoon sairaala on aivan eri asia kuin alkuperäinen Orkidea-suunnitelma. Ohessa puheenvuoroni tästä asiasta:

"Orkidea-suunnitelma oli erinomainen. Muistan kuinka täällä valtuustossa ja sosiaali- ja terveyslautakunnassa hehkutettiin kuinka espoolaiset vanhukset ansaitsevat tämän hienon Orkidea-sairaalan.

Espoo olisi pystynyt luomaan jotain aivan uutta suomalaisessa vanhustenhuollossa. Kampuksen,jossa olisi ollut esim. kuntoutussairaala, elä ja asu-seniokeskus, terveyskeskus ja  avopalvelukeskus.

Nyt saamme tilalle Espoon sairaalan, josta puuttuu elä ja asu-seniorikeskus, terveyskeskus ja avopalvelukeskus. Lisäksi meille jää rapistuvan Puolarmetsän kohtalo täysin auki. Mitä ihmettä sille tehdään ja paljonkohan sen tuleva korjaaminen mihin tahansa käyttöön maksaa?

Espoon sairaalan rakentamisella Jorviin toteutamme siis riisutun Orkidean mallin, joka on kopio Oulun kaupungin sairaalasta. Tämä sairaala rakennettiin kymmenen vuotta sitten yliopistosairaalan viereen ja on hyvin samanlainen kuin Jorviin rakennettava sairaala. Rakennettiin muuten vuonna 2002.  Vanhustenpalvelunjohtaja Jukka Louhija kumppaneineen toivottavasti ottaa mallia Oulun kaupunginsairaalasta.

Kaiken kaikkiaan koko Espoon sairaala on  surullinen esimerkki jossa vanhuksille aiotaan toteuttaa ehkä vähän luxsusta, mutta huonon projektinhallinnan ja elinkaarimallihankinnasta väkisin kiinni pitäminen johtaa siihen, että politiikot säikähtävät kustannuksia ja vetävät liinat kiinni." 

maanantaina, helmikuuta 13, 2012

Hynttyyt yhteen Espoo ja Helsinki?

Olen espoolainen, joka on syntynyt Helsingissä ja asunut Oulussa, Turussa ja Helsingissä. Käyn päivittäin töissä Helsingissä, liikun harrastusten vuoksi ympäri pääkaupunkiseutua jään perässä. Olen kyläpoliitikko Espoossa, jossa viihdyn erittäin hyvin Espoossa. Pitääkö Espoon säilyä itsenäisenä?

En katso asiaa tunnepitoisesti, en ole ikinä ymmärtänyt omaan kuntaan liittyvää identiteettirakkautta. Mitä ihmeen väliä on kunnan nimellä?
Kuvan lähde: YLE
Kaupunkien yhdistymistä voi tarkastella monesta näkökulmasta. Demokratianäkökulmasta (jota vähätellään aivan liikaa), palvelunäkökulmasta tai vaikkapa kaupunkirakennenäkökulmasta. Itse pidän tärkeimpänä kaupunkirakennenäkökulmaa.

Espoon varavaltuutettu Pekka Vaaraa (sd) mukaillen kaupunkirakenneasioita ovat maankäyttö, asuntopolitiikka, liikenne (julkinen ja yksityinen), tekninen huolto (vesi, energia, jätevesi, jätehuolto), kaupalliset palvelut ja esimerkiki elinkeinopolitiikka. Otan tästä tärkeästä listasta esille vain maankäytön ja asuntopolitiikan.

Maankäytössä ja asuntopolitiikassa on 2000-luvulla tehty vapaaehtoista yhteistyötä metropolialueen kuntien kesken. Tuloksiakin on saavutettu, mutta osa kunnista (varsinkin kehyskunnat) ovat livenneet sopimuksista kuin pieru saharaan.  Maankäyttöä ja kaavoitusta koskevat päätökset tehdään kunnissa itsenäisesti ja itsekkäästi, omaa etuaan ensisijaisesti ajatellen. Piste. Näin tekee Helsinki ja näin tekee Espoo.

Suomessa väestö tulee entistä enemmän keskittymään pääkaupunkiseudulle (metropolialueelle) tulevina vuosikymmeninä. Ei ole esitetty mitään sellaista tutkimusta tai arviota joka todistaisi tätä kehitystä vastaan. Sen takia kuntauudistusta onkin lähdettävä katsomaan tulevaisuuden näkökulmasta, onko nykyinen järjestelmä (yhteistyö) riittävä vai tarvitaanko jotain uutta? Vastuullinen politiikko pohtii nykyjärjestelmän tilaa, katsoo saavutettuja tuloksia ja tarkastelee tulevaisuuden haasteita. Sen pohdinnan jälkeen kukaan rehellinen poliitikko ei voi väittää, että nykyjärjestelmä on optimi. 

Pääkaupungiseudun keskeisin ongelma on vuosikymmenien ajan ollut surkea rakentamisen suunnittelu. Kaupungit ja kunnat ovat toteuttaneet kaavoituspolitiikkaa oman etunsa optimoiden. Muiden kaupunkien suunnitelmista ei ole juuri välitetty, puhumattakaan kehyskuntien suunnitelmista. Asutus on hajonnut pitkin peltoja, eikä asuntoja ole rakennettu tarpeeksi. Seurauksena on ollut liikenteen puuroutuminen, asuntopula ja asumisen kalleus. Vasta viime vuosina alueen kunnat ovat alkaneet tehdä tiivistyvää yhteistyötä, valtion pakottamana, rakennettavien asuntojen määrää suunniteltaessa. Mutta vieläkään alueen kehitystä ei ohjaa mikään yhteinen suunnitelma, joka sitoisi kuntien suunnitelmat yhteen. Kun ei ole pakkoa, eikä sitovia sopimuksia, niin jokainen luuraa omiaan.


Jo vuosikymmenien ajan kunnat ovat nähneet pääkaupunkiseudulla vapaaehtoisen yhteistyön avulla saavutettavan riittävän tuloksia. Ovatko tulokset heijastuneet tavallisten kansalaisten arkeen pääkapunkiseudulla? Onko asuminen halventunut? Onko kaupunkirakenne tiivistynyt? Onko joukkoliikenteen ja muun liikenteen suunnittelu ja toteutus mennyt selvästi parempaan suuntaan? Ovatko liikenneruuhkat helpottuneet tai julkinen liikenne parantunut? Ovatko ne sillä tasolla, että tulevien vuosikymmenten kehitys voidaan ottaa vastaan?

Minusta nykyjärjestelmä ei ole missään nimessä toimiva. Yhteistyömalli, vaikkakin viime vuosina kehittynyt, ei vastaa tulevaisuuden haasteisiin. Se ei lisää asukkaiden, jo täällä asuvien, mutta erityisesti tulevien, hyvinvointia. Keinotekoisista kaupunkien rajoista ei ole mitään hyötyä asukkaille vaan ne haittaavat elämistä pääkaupunkiseudulla.

Espoon kaupungin poliittinen johto julistaa, että "Metropolialueelle tarvitaan oma ratkaisu, jolla vahvistetaan erityisesti yhteistä maankäytön, asumisen, liikenteen ja ympäristön suunnittelua ja päätöksentekoa. Maan suurimpien kaupunkien yhdistäminen suurkunnaksi ei ratkaise näitä ongelmia eikä tuo lisää tehoa ja tuottavuutta palveluihin".
Minä en ole näin jyrkkäotsainen. Aivan varmasti suunnittelu ja päätöksenteko toimisi paremmin jos kunnat olisivat yhdessä. Kartta koostuisi vain yhdestä kunnasta. Palvelupuoli on asia erikseen, enkä sitä tässä kirjoituksessa enempää käsittelekkään.

On selvää, että jos asiaa katsoo pelkästään Espoon näkökulmasta, minkäänlaista uutta yhteistyötä/liitosta tai vastaava ei tarvita. Espoo kyllä pärjää omillaan. Onko se sosiaalidemokraattista politiikkaa? Edistämmekö näin ihmisten hyvinvointia? Tuskin.

Espoon poliittisella johdolla on kevät aikaa esittää tämä "oma ratkaisunsa". Onko se kaupunginjohtaja Mäkelän jo aiemmin esittämä metropolikaava vain seutuhallinto?Jos se ei ole uskottava, minun on vaikea perustella itselleni miksi Espoon pitäisi säilyä itsenäisenä.