maanantaina, lokakuuta 31, 2011

Nuorena kuolleita sankareita ei ole

Menneellä viikolla oli päivä, jona kiinnitettiin huomiota naisten ja miesten samapalkkaisuuteen. Kun viidesosa vuodesta on jäljellä, naisten palkanmaksu leikillisesti päättyy, sillä kuten slogan kuuluu, naisen euro on 80 senttiä.


Tasa-arvoasioita voi katsella myös laajemmin, yli työmarkkinakysymysten. Tilastokeskus julkaisi syksyllä Marjut Pietiläisen toimittaman teoksen Nuori ja tasa-arvo. Siinä tarkasteltiin sukupuolten välisiä eroja nuorten keskuudessa, esimerkiksi koulutuksessa, harrastuksissa ja kuolemansyissä.

Juuri kuolemansyiden kohdalla sukupuolten epätasa-arvo tulee karulla tavalla ilmi. Nuorilla miehillä on Suomessa kolminkertainen kuolleisuus nuoriin naisin verrattuna. Vuonna 2009 kuoli yhteensä 602 iältään 15–29-vuotiasta henkilöä, joista naisten osuus oli 26 prosenttia. Sama suuntaus on ollut koko 2000-luvun. Nuoret miehet kuolevat yleisemmin tapaturmaisesti, itsemurhiin on kuollut keskimäärin 150 nuorta miestä vuodessa.

Muissa Pohjoismaissa sukupuolten väliset erot kuolleisuudessa ovat lähes yhtä suuret, nuorten miesten kuolleisuus on naisia suurempaa. Suomen nuorten miesten kuolleisuus on kuitenkin korkeampaa kuin muiden pohjoismaalaisten nuorten miesten. Suomen korkeisiin lukuihin vaikuttaa se, että Suomessa 20–24-vuotiaiden miesten itsemurhakuolleisuus näyttää olevan Pohjoismaiden korkeinta. Kukapa meistä ei olisi kuullut jostain nuoresta miehestä joka on ottanut itseltään hengen.

Miehinen äijä- ja sähellyskulttuuri on osasyyllinen siihen, että nuorten miesten keskuudessa tapaturmaisesti kuolleita oli suhteessa muihin kuolemansyihin kuusi kertaa enemmän kuin kaikkien miesten keskuudessa. Nuoria miehiä kuoli tapaturmaisesti lähes viisi kertaa enemmän kuin naisia vuonna 2009. Esimerkiksi ikäryhmän kaikki hukkuneet olivat miehiä. Aivan liian usein vielä hymistellään poikien koheltelulle, poikien olevan vain poikia

Tasa-arvotyö kehotetaan aloittamaan jo kotona, tukien lasten tasa-arvoista kasvatusta ja opettamaan lapsille, että sukupuoli ei ole elämässä este tai rajoite omien unelmien toteuttamiseen. Ehkä perimmäisenä ajatuksena on yhä kuitenkin tukea enemmän tyttöjen tietä kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Mutta aivan yhtä tärkeää olisi, että vanhemmat ja varsinkin isät yrittäisivät vaikuttaa esimerkillään ja kasvatuksellaan siten, että nuorten miesten hölmöilyt vähenisivät. Joukossa tyhmyys tiivistyy-toimintatavasta pitää päästä eroon ja se edellyttää rohkeita, itseensä luottavia nuoria miehiä, jotka eivät mene kaikkiin hölmöilyihin mukaan ja uskaltavat pitää oman päänsä houkutuksista huolimatta.

Sillä todelliset sankarit eivät hölmöile.

tiistaina, lokakuuta 18, 2011

Todellista draamaa

Espoon kaupunginvaltuuston kokous maanantaina 18.10 oli dramaattisuudessaan ehkä minun lyhyen poliitikkourani merkittävin. Ministeri Guzenina-Richardsson ei päässyt paikalle, joten minä varavaltuutettuna olin kutsuttu kokoukseen.


Pyöräillessäni kauniissa syyssäässä kohti valtuustotaloa en osannut arvata mitä tuleman pitää. Kaupunginhallituksen kokoomuslainen puheenjohtaja Saija Äikäs-Idänpää-Heikkilä oli ilmoittanut eroavansa tehtävästä. Lehtitietojen ja valtuustopuheiden mukaan hän ei ollut vaivautunut informoimaan omaa ryhmäänsä kovinkaan hyvin päätöksensä jälkeen.

Kokoomuksen valtuustoryhmä oli äänestyksen jälkeen päättänyt esittää kaupunginhallituksen uudeksi jäseneksi ja myös puheenjohtajaksi valtuustoryhmänsä puheenjohtajaa Tommi Laaksoa. Samaan pakettiin kuului se, että Nina Pelkonen (kok) on jättämässä kaupunginhallituksen ja Tommi Laakso olisi valittu hänen tilanneen kaupunginhallitukseen ja sitten suoraan hallituksen puheenjohtajaksi.

Odotin siis, että valtuuston kokouksessa valtuusto valitsee Tommin kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Ennen kokousta kuulin supinaa, että kokoomus on repeämässä ja esittää Tommille kilpailevan ehdokkaan eli Martti Merran. Näin kävi kokouksessa kun kokouksessa valtuutettu Heikki Seppä marssi puhujapönttöön ja ehdotti Martti Merraa tehtävään.

Kokoomuksen ryhmä oli pahasti hajallaan ja oli suorastaan noloa, että valtuusto joutui todistamaan kokoomuksen ryhmän hajaannuksen. Käydyssä keskustelussa muut puolueet pitivät suunsa supussa, eivätkä ottaneet puheenvuoroissaan kantaa Laakson tai Merran ehdokkuuteen. Näin toimimme korrektisti kokoomusta kohtaan.

Kokoomuksen toiminta oli merkillisen huonosti hoidettu. Kokoomuksen ryhmä on niin iso, että sen koossa pitäminen on vaikeaa ja siinä ei kokoomuksen ryhmän johto ole onnistunut. Muuten ryhmällä ei olisi ollut kahta ehdokasta.

Merraa kannattaneissa puheenvuoroissa korostettiin sitä, että heidän mielestään myös kokoomuksen pitäisi pitää kiinni tasa-arvoperiaatteistaan, siitä, että kokoomuksen kaupunginhallitusedustajien sukupuolijakauma on tasainen eli kuudesta edustajasta kolme on naista ja kolme miestä. Kun kokoomuksen kaupunginhallituksen jäsen Nina Pelkonen on myös eroamassa, hänen korvaamisensa Tommi Laaksolla olisi johtanut miesenemmistöön kokoomuksen kaupunginhallitusryhmässä. Tämä oli seikka minkä takia äänestin Martti Merraa valtuuston kokouksessa. Minusta tasa-arvoperiaatteen vaaliminen on tärkeä seikka ja ihmettelin suuresti miksi kokoomuksen enemmistö halusi pyyhkiä tällä periaatteella lattiaa. Voi tietenkin olla, että taustalla on jotain aivan muuta, mutta näin päätös saatiin verhottua kauniiden tasa-arvoasioiden taustalle.

Valtuusto valitsi selvin numeroin Martti Merran kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Oikeastaan yllättävän selvin numeroin, mutta se oli odotettavaa. On politiikan raadollinen lainalaisuus, että isointa puoluetta vähän näpäytetään, kun siihen on tilaisuus. Uskon, että näin kävi eilen ja kokoomuksen sähläyksen takia näpäyttäminen kohdistui nyt Tommi Laaksoon. Mutta takana on ilmeisesti vähän muutakin, osa valtuustoryhmistä on ilmeisen pettynyt Tommi Laakson toimintaa, syystä tai toisesta. Minulla itselläni on hänestä vain positiivisia kokemuksia.

Sotkun seurauksena Tommi Laakso ilmoitti jättävänsä poliittiset luottamustehtävänsä – kaikki kerralla. Toivon todella, että Tommi vielä harkitsee päätöstään. Voin rehellisesti sanoa, että ilman Tommi Laakson ja Jaana Leppäkorven vuosia kestänyttä työtä Espoon keskuksen puolesta, oma kotialueeni olisi paljon huonommassa jamassa. Siitä työstä Tommikin ansaitsee kiitoksen. Siksi toivon, että kölin alta vedetty Tommi tulee vielä takaisin hieman nöyrempänä.

Mielestäni eilinen tapahtuma osoitti jälleen kerran, kuinka ihmisillä karkaa välillä mopo käsistä ja terve suhteellisuudentaju katoaa. Tommi Laakso ja Saija Äikäs-Idänpää-Heikkilä pelasivat korttinsa väärin ja eivätkä ehkä tajunneet, että heidän suunnitelmansa ei ollut kaikkien mieleen. Vallanhimo sokaisi terveen järjen käytön ja nöyryys jäi taustalle.

Nyt jäljellä ovat vain savuavat rauniot, mutta talo voidaan rakentaa vielä uudelleen.

tiistaina, lokakuuta 11, 2011

Kuihtunut Orkidea

Muutama vuosi sitten Espoossa oltiin täpinöissä, kaupunkiin aiottiin rakentaa uusi, moderni ja Suomessa ainutlaatuinen vanhusten sairaala ja seniokeskus. Kuten Espoossa on tapana, sairaalasta järjestettiin kansainvälinen suunnittelukilpailu.  Kilpailun voitti Arkkitehtitoimisto K2S Oy:n ehdotus Orkidea. Monipuolisen sairaalakampuksen sijaintipaikaksi päätettiin nykyisen Puolarmetsän sairaalan tontti osoitteessa Puolarinportti 1. (kirjoitin aiheesta esim. vuosi sitten )

Sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja kaupunginvaltuustossa oltiin innoissaan. Suunnitelmat näyttivät hienolta ja vaikutti, että nyt Espoo saa kehitettyä aivan uudenlaisen vanhuksia palvelevan sairaalan ja kuntouttamiskeskuksen. Ajattelin itsekin, että tuosta sairaalasta hyötyvät varmasti omatkin vanhempani. Valtuustossa kehuttiin puheenvuoroissa kuinka espoolaiset vanhukset ansaitsevat tämän sairaalakokonaisuuden.

Hankkeen toteutttamisvaihtoehdoista väännettiin pitkään kättä. Kokoomus ja virkamiehet halusivat väkisin että hanke toteutetaan elinkaarimallilla, siten että rakennuttajat ja huolto ynnä muut palvelut toteutettaisiin kaupungin ulkopuolisten tahojen toimesta. Kaiken piti tulla halvemmaksi ja mahdollistaa niin kutsuttuja synenergiaetuja. Demarit olisivat halunneet toteuttaa hankkeen kaupungin taseen alla.

Kuinka kävikään? Kas kummaa, hanke osoittautui niin hankalasti toteutettavaksi, että yksityisiä yhtiöitä ei saatu kiinnostumaan hankkeesta. Vielä vuosia sitten puhutttiin virkamiesten toimesta, että jopa kansainväliset sijoittajat ovat kiinnostuneita Orkidea-hankkeesta. Todellisuudessa kiinnostusta ei tainnut paljoa olla. 

Ja kuten Espoossa on myös tapana, päättäjien ja virkamiesten keskuuteen on levinnyt ajatus, että suunnittelukilpailun tuloksilla voi pyyhkiä takapuolta.  Kustannukset kuulemma meinaavat karata käsistä. (Jotenkin tämä sama väite tulee eteen jokaisen julkisen rakennushankkeen yhteydessä).

Nyt Espoon sosiaali- ja terveystoimi esittää selvitettäväksi vaihtoehtoa, jossa Espoon sairaala sijoitettaisiin Jorvin sairaalan läheisyyteen, sillä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille halutaan rakentaa entistä tiiviimpää yhteistyötä. Orkidean innovatiivinen toimintamalli aiotaan säilyttää, vaikka sijaintipaikka vaihtuisikin.

Minä en ainakaan ole vielä kuoppaamassa alkuperäisiä Orkidea-suunnitelmaa. Vanhukset ansaitset alkuperäisen orkidea-idean mukaisen keskuksen, joka on arkkitehtoonisesti hieno. Laatua ei tule halvalla, enkä halua rakentaa mitään koppisairaalaa Jorvin muiden koppirakennusten viereen. Minua risoo, että Espoossa on tapana järjestää suunnittelukilpailuita, jotka sitten vähin äänin haudataan roskakoriin. Jonkin mielestä se kertoo järkevästä ajattelusta ja kyvystä ajatella asioita uudelleen. Minusta se kertoo sähläämisestä ja poliittisen johdon puutteesta.

Kohta meillä on käsissämme vain kuihtunut orkidea.