Siirry pääsisältöön

Koulun ja vanhempien rooli

Oma lapseni asteli tänä syksynä ensimmäistä kertaa kouluun. Ensimmäisen vanhempainillan jälkeen mietin vanhempien vastuuta lastensa koulunkäynnin tukemisessa. On päivänselvää, että lasten koulunkäyntiä pitää vanhempien tukea parhaansa mukaan. Kannustamalla, olemalla kiinnostunut ja esimerkiksi läksyjen lukemisella yhdessä. En todellakaan väitä olevani mallivanhempi tässä, mutta aion yrittää parhaani, sillä kukapa meistä ei halua oman lapsensa pärjäävän koulussa hyvin. Tunnustan kuitenkin, että olen tässä alkutaipaleella aivan pihalla tyttäreni koulunkäynnistä.

Vanhempainillan jälkeen pohdin juuri vanhempien roolia. Tuntematta aivan kaikkia lapseni luokkatovereiden vanhempia, vaikutelmaksi jäi, että joukko on aika keskiluokkaista. Normisakkia, joka vaikutti olevan kiinnostunut lasten koulunkäynnistä.  Mutta entäpä jos koululaisen vanhempi on kyvytön tukemaan lapsensa koulunkäyntiä? Alkoholismin, mielenterveysongelmien tai jonkin muun syyn takia. Entä jos vanhempaa ei yksinkertaisesti kiinnosta oman lapsensa koulunkäynti, eikä hän siten laita tikkuakaan ristiin tukeakseen lapsen koulunkäyntiä. Kuka silloin tukee lasta hänen koulutiellään?

Tällöin koulun rooli kasvaa ja sitä varten on tietenkin olemassa erityis- ja tukiopetusta, läksyryhmiä ja muuta tukea. Mutta sitä tukea tuskin on riittävästi ja pahoin pelkään, ettei se tuki ole niin tehokasta ja hyvää kuin omien vanhempien tuki. Siksi kouluissakin pitäisi pyrkiä vahvistamaan vanhempien ja lasten vuorovaikutusta koulunkäynnin tukemisessa. Sitä tehdään jo nyt, mutta ehkä tässä toiminnassa on vielä kehitettävää.

Vanhempien ja koulun yhteistyötä edistää omalta osaltaan vanhempaintoimikunta. Aion omien kiireitteni lisäksi ängetä mukaan tyttäreni luokan vanhempaintoimikuntaan. Ehkä silmäni avautuvat ja opin uutta, mutta itselläni on ainakin yksi tavoite. Nimittäin se, että tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävän luokkaretken hinta säilyy kaikille osallistujille kohtuullisena. Kaikille pitää olla taloudellisesti mahdollista osallistua retkelle. Katsotaan viiden vuoden kuluttua miten kävi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Valta kuuluu valtuustolle – Espoossakin

Kansalaisia pelotellaan. Aamun Hesarissa julistetaan isoilla otsikoilla, että Espoon kaupunki aloittaa säästötoimenpiteet, koska verotulot ovat vähentyneet merkittävästi. Näin varmasti on, mutta huvittavinta, tai oikeastaan raivostuttavinta, jutussa oli Espoon rahoitusjohtajan kommentti, että toivottavasti kunnallisveron korotuksesta ei edes keskustella. Wroongg! Tässä tilanteessa – jos ja kun säästöjä aletaan miettiä – Espoossa täytyy keskustella kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Niin palvelujen leikkaamisesta, lainanottamisesta, veronkorotuksista tai asiakasmaksujen nostamisesta. Minä en ainakaan näillä tiedoilla ole valmis leikkaamaan Espoon palveluista. Viime lama opetti, että palvelutasoa on erittäni vaikea nostaa entiselle tasolle. Taloudellinen taantuma lisää melko varmasti palvelutarvetta myös Espoossa, joten meidän on varauduttava myös palveluiden kysynnän kasvuun. Olen siis valmis harkitsemaan kunnallisveroprosentin nostoa. Eli eipä hättäillä, vaan mietitään eri v