Oma lapseni asteli tänä syksynä ensimmäistä kertaa kouluun. Ensimmäisen vanhempainillan jälkeen mietin vanhempien vastuuta lastensa koulunkäynnin tukemisessa. On päivänselvää, että lasten koulunkäyntiä pitää vanhempien tukea parhaansa mukaan. Kannustamalla, olemalla kiinnostunut ja esimerkiksi läksyjen lukemisella yhdessä. En todellakaan väitä olevani mallivanhempi tässä, mutta aion yrittää parhaani, sillä kukapa meistä ei halua oman lapsensa pärjäävän koulussa hyvin. Tunnustan kuitenkin, että olen tässä alkutaipaleella aivan pihalla tyttäreni koulunkäynnistä.
Vanhempainillan jälkeen pohdin juuri vanhempien roolia. Tuntematta aivan kaikkia lapseni luokkatovereiden vanhempia, vaikutelmaksi jäi, että joukko on aika keskiluokkaista. Normisakkia, joka vaikutti olevan kiinnostunut lasten koulunkäynnistä. Mutta entäpä jos koululaisen vanhempi on kyvytön tukemaan lapsensa koulunkäyntiä? Alkoholismin, mielenterveysongelmien tai jonkin muun syyn takia. Entä jos vanhempaa ei yksinkertaisesti kiinnosta oman lapsensa koulunkäynti, eikä hän siten laita tikkuakaan ristiin tukeakseen lapsen koulunkäyntiä. Kuka silloin tukee lasta hänen koulutiellään?
Tällöin koulun rooli kasvaa ja sitä varten on tietenkin olemassa erityis- ja tukiopetusta, läksyryhmiä ja muuta tukea. Mutta sitä tukea tuskin on riittävästi ja pahoin pelkään, ettei se tuki ole niin tehokasta ja hyvää kuin omien vanhempien tuki. Siksi kouluissakin pitäisi pyrkiä vahvistamaan vanhempien ja lasten vuorovaikutusta koulunkäynnin tukemisessa. Sitä tehdään jo nyt, mutta ehkä tässä toiminnassa on vielä kehitettävää.
Vanhempien ja koulun yhteistyötä edistää omalta osaltaan vanhempaintoimikunta. Aion omien kiireitteni lisäksi ängetä mukaan tyttäreni luokan vanhempaintoimikuntaan. Ehkä silmäni avautuvat ja opin uutta, mutta itselläni on ainakin yksi tavoite. Nimittäin se, että tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävän luokkaretken hinta säilyy kaikille osallistujille kohtuullisena. Kaikille pitää olla taloudellisesti mahdollista osallistua retkelle. Katsotaan viiden vuoden kuluttua miten kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti