tiistaina, elokuuta 30, 2011

Koulun ja vanhempien rooli

Oma lapseni asteli tänä syksynä ensimmäistä kertaa kouluun. Ensimmäisen vanhempainillan jälkeen mietin vanhempien vastuuta lastensa koulunkäynnin tukemisessa. On päivänselvää, että lasten koulunkäyntiä pitää vanhempien tukea parhaansa mukaan. Kannustamalla, olemalla kiinnostunut ja esimerkiksi läksyjen lukemisella yhdessä. En todellakaan väitä olevani mallivanhempi tässä, mutta aion yrittää parhaani, sillä kukapa meistä ei halua oman lapsensa pärjäävän koulussa hyvin. Tunnustan kuitenkin, että olen tässä alkutaipaleella aivan pihalla tyttäreni koulunkäynnistä.

Vanhempainillan jälkeen pohdin juuri vanhempien roolia. Tuntematta aivan kaikkia lapseni luokkatovereiden vanhempia, vaikutelmaksi jäi, että joukko on aika keskiluokkaista. Normisakkia, joka vaikutti olevan kiinnostunut lasten koulunkäynnistä.  Mutta entäpä jos koululaisen vanhempi on kyvytön tukemaan lapsensa koulunkäyntiä? Alkoholismin, mielenterveysongelmien tai jonkin muun syyn takia. Entä jos vanhempaa ei yksinkertaisesti kiinnosta oman lapsensa koulunkäynti, eikä hän siten laita tikkuakaan ristiin tukeakseen lapsen koulunkäyntiä. Kuka silloin tukee lasta hänen koulutiellään?

Tällöin koulun rooli kasvaa ja sitä varten on tietenkin olemassa erityis- ja tukiopetusta, läksyryhmiä ja muuta tukea. Mutta sitä tukea tuskin on riittävästi ja pahoin pelkään, ettei se tuki ole niin tehokasta ja hyvää kuin omien vanhempien tuki. Siksi kouluissakin pitäisi pyrkiä vahvistamaan vanhempien ja lasten vuorovaikutusta koulunkäynnin tukemisessa. Sitä tehdään jo nyt, mutta ehkä tässä toiminnassa on vielä kehitettävää.

Vanhempien ja koulun yhteistyötä edistää omalta osaltaan vanhempaintoimikunta. Aion omien kiireitteni lisäksi ängetä mukaan tyttäreni luokan vanhempaintoimikuntaan. Ehkä silmäni avautuvat ja opin uutta, mutta itselläni on ainakin yksi tavoite. Nimittäin se, että tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävän luokkaretken hinta säilyy kaikille osallistujille kohtuullisena. Kaikille pitää olla taloudellisesti mahdollista osallistua retkelle. Katsotaan viiden vuoden kuluttua miten kävi.

maanantaina, elokuuta 15, 2011

Valtuutettu valittaa

Puoluetoverini Maria Guzenina-Richarsson valittiin peruspalveluministeriksi. Onnittelut Marialle! Ministeri ei ymmärrettävistä syistä ehdi valtuuston kokouksiin, eikä minusta pidäkään ehtiä.  (Paitsi, että oikeasti tuurasin Maria Jungneria).

Maanantai-iltana 15.8 Espoon valtuustossa käsiteltiin esimerkiksi Espoon uutta turvallisuusohjelmaa ja valtuustokysymystä Espoon rahastojen hoidosta. Hyppäsin pönttöön kertomaan näkemyksiäni:

Espoon turvallisuusohjelma

On erittäin hyvä, että tämä ohjelma tehty. Turvallisuutta pitää tarkastelle moniulotteisesti eri toimijoiden kanssa yhteistyössä, aivan kuten tässä ohjelmassa on tehty.

Muutama huomio ohjelmasta. Espoo on epäonnistunut perustehtävässään, koska eri väestöryhmien ja alueiden väliset sosioekonomiset ja hyvinvointi sekä terveyserot ovat kasvaneet. Hyvinvointipolitiikalla, siis kunnan politiikalla, pitäisi päinvastoin pyrkiä pienentämään näitä eroja. Espoon onnelassakin tarvitaan vaikuttavampaa hyvinvointipolitiikkaa.

Tulevaisuudessa Espoon väkiluku tulee nousemaan entisestään. Kun kaupunki kasvaa, se aiheuttaa turvattomuutta osassa kaupunkilaisista, vaikka tilastot eivät tätä oletusta tukisikaan. Tulevaisuudessa pitää pyrkiä siihen, että Espoo todella koetaan omaksi kotikunnaksi, jossa niin uudet ja vanhat asukkaat viihtyvät.

Ikävin turvallisuuohjelman osa liittyy siihen, että tutkimustuloksissa korostuivat erisuuralueitten erot. Oma suuralueeni Espoon keskus erottui selvästi muista kaupunginosista. On järkyttävää, suorastaan tyrmistyttävää, että vain 37 prosenttia Espoon keskuksen vastaajista koki, että oman asuinalueen turvallisuusasiat on hoidettu hyvin. Vastaava luku esimerkiksi Tapiolassa oli 85 %. Espoon keskuksen kehittäminen aloitettiin aivan liian myöhään ja se näkyy vastauksissa. Olkoon tämä opiksi tulevaisuuden päättäjille.

Lopuksi, vaikken ole absolutisti, en voi olla miettimättä, että mitä hyötyä on alkoholista ja muista päihteistä. Päihteet ja rikollisuus ja muu häiriökäyttäytyminen on suurin uhka espoolaisten turvallisuudelle. Kuntalaisten turvallisuutta parantaisi kaikkein parhaiten, se että me todella vaikuttaisimme siihen, että toimenpide-esitykset päihdeongelmien välttämiseksi todella toteutetaan. Siis selvin päin kohti tulevaisuutta!

ja sitten vähän rahastoihin liittyvää asiaa:

Tarvitaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä

Espoon kaupungin rahastojen varat ovat kaupunkilaisten omaisuutta, joita heidän pitäisi pystyä seuraamaan ajan tasalla olevan tiedon avulla. Nyt tietoa on todella hankala saada ja jos sitä onnistuu löytämään, on se vanhaa. Kuvaavaa on se, että valtuustolle esitetään tietoja rahastojen sijoitusten arvosta 31.3.2011, siis lähes kahdeksan kuukautta sitten!

Sen jälkeen osakemarkkinat ovat tehneet reipasta laskua, joten rahastojen arvo on aivan eri tasolla kuin valtuutetuille kerrotaan. Ei näin pidä toimia. Kaikki julkinen toiminta pitää olla läpinäkyvää ja avointa. Myös kaupungin omaisuuden hoitaminen. Kuntalaisilla pitää olla mahdollisuus seurata ja jopa analysoida rahastojen hoitamista, palkkiota ja tuottoja. Tällä hetkellä se on liian vaiketa.

Jokainen voi seurata netissä valtionomistuksen arvoa pörssiyhtiöistä. Valtiomistuksen omistajaohjauksen sivuilla näkyy paljon erilaista, ajantasaista tietoa omistuksen jakautumisesta, omistusosuuksista ja omistuksen arvoista. Tieto on ajan tasalla ja kaikkien saatavilla. Tähän suuntaan pitää myös Espoossa mennä.


perjantaina, elokuuta 12, 2011

Espoon rahastot hyvässä hoidossà?

Espoo on rahastoinut Espoon sähköyhtiön myynnistä saatuja varoja. Rahastoja on kaksi: peruspalvelujen kehittämisrahasto ja peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahasto.


Peruspalvelujen kehittämisrahasto perustettiin vuoden 2001 lokakuussa. varoista, jotka saatiin kun kaupunki möi E.ON:lle 67 % omistamistaan Espoon Sähkö Oyj:n osakkeista. Rahaston alkupääoma oli 176,6 miljoonaa euroa. Vuosien varrella rahastosta on otettu 119 milj.euroa. Viime maaliskuussa rahastojen sijoitusten arvo oli 111,1 miljoonaa euroa. Sen jälkeen osakemarkkinoiden kehitys on ollut hyvin laskusuuntaista, joten sijoitusten reaalinen arvo lienee paljon vähemmän kuin yllä esitetty.

Toisen rahaston, peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahaston, alkupääoma oli 365, 8 milj.€. Viime maaliskuun lopussa sijoitusten arvo oli 411,7 milj.euroa. Yhteensä molemmissa rahastoissa oli reilut puoli miljardia meidän kuntalaisten varoja. Näiden varojen hoitaminen ei ole siis mikään mitätön juttu.

Peruspalvelujen kehittämisrahaston sekä Peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahaston varainhoidosta pääosa on aikoinaan päätetty ulkoistaa, koska varainhoito ei ole kaupungin perustehtävä. En yhtään ihmettele, sillä puolen miljardin euron varojen sijoittaminen ei ole mikään pikkujuttu. Ei aivan kaupungin perustehtäviä.

Kaupunki on hajauttanut rahastojen varoja eri varainhoitoyhtiöille, vuosien varrella muutamia sopimuksia on irtisanottu ja yhtiöitä vaihdettu. Varainhoitoyhtiön taas sijoittavat varat kaupungin määräämien rajoitusten vallitessa. Espoon rahastojen varojen varainhoito toteutetaan osake- ja korkorahastojen sekä vaihtoehtoisten sijoitusten (kiinteistörahastot, hedge-rahastot sekä private equity –sijoitukset) kautta. Espoon rahastojen varoja on noin sadassa eri rahastossa ympäri maailmaa. Kaupungin tilintarkastajilla ja tarkastuslautakunnalla on todella tärkeä työ seurata missä kaikkialla kaupungin varoja on sijoitettuna.

On sinänsä kummallista, että kun aikoinaan sähköyhtiön hankinnasta saatujen varojen sijoittamisesta vuosia sitten päätettiin, varoista edes osaa ei sijoitettu maaperään, vaan koko rahastopotti sijoitettiin rahoitusmarkkinoille. Miksei kaupunki olisi voinut ostaa aktiivisesti maata itselleen jo vuosia sitten? Arvonnousu olisi varmasti ollut vähintään yhtä merkittävän kuin rahoitusmarkkinoilla. Kun nyt rahastojen arvo nousee osakekurssien noustessa, kaikki ovat tyytyväisiä rahastojen tuottoon, mutta kurssilaskun aikana alkaa keskustelu rahastojen purkamisesta.

Kun kerran on lähdetty sijoittamaan kansainvälisille rahoitusmarkkinoille, joissa riskit tuottoineen ja laskuineen ovat suuria, on takapuolen kestettävä merivettä. En siis kannata rahastojen purkamisia kesken kaiken. Ihmettelen silti, miksi 2000-luvun alkupuolella Espoolaiset päättäjät eivät päättäneet hankkia sähköyhtiön myyntivaroilla perinteistä espoolaista maata. Eipä tarvitsisi silloin olla niin huolissaan osakekurssien nousuista ja laskuista.