Siirry pääsisältöön

Koskaan et muuttua saa

Olen pessimisti. En yleensä, mutta tässä tapauksessa kyllä. Olen nimittäin huolestunut puolueeni SDP:n tilanteesta seuraavina vuosina. Hallitusvastuusta tulee raskas neljän (toivottavasti!) vuoden urakka, opposition moukaroidessa hallitusta kuin nyrkkeilymatsissa ikään. Aseet oppositiolle ovat käsissä: Kreikan kriisi ei ole vielä ratkennut ja valtiontalouden tasapainottaminen ei onnistu ilman kovia päätöksiä. Nyt mitataan hallituspuolueiden kyvyt ja opposition taidot.


Tässä tilanteessa itse puolueen ei pidä jäädä tulee makaamaan, vaan sen pitäisi jaksaa myös kehittää itseään. Raskaan vaalitaistelun ja hallitusneuvottelijoiden puolueen kehittäminen ei varmasti kiinnosta ketään, mutta siihen on palattava. Elämää on hallituskaudenkin jälkeen. SDP:n jäsenten ikärakenne on pahasti vääristynyt. Omassa puolueosastossani, joissa aktiiveista osa on sentään alle 40-kymppisiä, maksavien jäsenten määrä on vähäinen. Jäsenmaksusta vapautettuja on paljon. Uusien jäsenten rekrytoiminen on, kuten kaikissa yhdistyksissä, vaikeaa. Tulijoita ei ole tulvaksi asti.

Uusien jäsenten saaminen on kuitenkin kaiken toiminnan elinehto, sillä uudet ihmiset ja ajatukset tuovat aina raikkaan tuulahduksen kaikkeen toimintaan. Niin työelämässä kuin järjestöelämässäkin. Tulevina vuosina SDP:ssä pitäisi jaksaa kehittää järjestöjä sillä samalla vimmalla kuin aikaisemminkin. Tai oikeastaan paljon suuremmalla vimmalla.

Kaikista vaarallisinta on se, että SDP:n piirissä ollaan niin tyytyväisiä hallitusvastuuseen, että unohdetaan oma tulevaisuuteen tähtäävä ohjelmatoiminta, sillä silloin käy SDP:lle kalpaten.

Nyt optimisti kuitenkin koputtaa olkapäätäni ja huomauttaa, että älä sinä poika huoli, kyllä tämä tästä. Pitkän historia velvoittaa ja ennenkin on toimintaa kehitetty hallituskauden aikana. Toivotaan, että näin käy.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen. Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni. Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Lommila, Lommila, Lommila

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään Karvasmäki, Lommila, asemakaavan muutoksen hyväksymistä. Lyhyesti kyse on siitä, että Espoon kaupunginhallitus otti ja muutti kaupunginsuunnitelulautakunnan päätöstä ns. Lommilan kaavasta. Kaupunginsuunnittelulautakunta oli linjannut, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määräksi 4000 kerrosneliömetriä. Eli että kauppakeskukseen ei tule Citymarkettia ja Prismaa. Nyt valtuustossa Jaana Leppäkorpi teki palautusesityksen, että "asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavamääräyksillä rajataan päivittäistavarakaupan määrä 4000 kerrosneliömetriin". Ehkä hieman yllättäen valtuusto palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. YES. Tämä oli Jaanalle hieno päätös hänen valtuustouralleen. Meille demareille jää iso aukko täytettäväksi kaupunginsuunnitteluasioissa Jaanan lähdön myötä. Minunkin piti mennä vastustamaaan Lommilan suunnitelmaa ja valmistelin kiireessä oheisen puheen. Timo

Tosi Vihreä

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa. Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostane