Kuka, mitä, häh?

keskiviikkona, lokakuuta 06, 2010

SDP edistyksen tielle

Sosiaalidemokratia oli 1900-luvun edistyksellinen voima, joka käynnisti hyvinvointivaltioon johtaneen kehityksen Pohjoismaissa. Suomessa puolue oli voimakkaasti kehittämässä yhteiskuntaa jopa radikaalien uudistuksien avulla, erillisverotuksesta peruskoulujärjestelmään. Kannatus pysyi korkeana kun ihmisille luvattiin parempaa tulevaisuutta. Ihmiset uskoivat edistykselliseen sosiaalidemokratiaan.

Nyt tilanne on toisin. 2000-luvun sosiaalidemokratian kannatus on rämpinyt vaaleista toisiin. Viimeisimpänä varoittavana esimerkkinä toimikoon Ruotsi, jossa demarien kannatus romahti historiallisen alhaiselle tasolle. Vaikka Ruotsin vaalien merkitystä Suomen eduskuntavaaleihin on vähätelty, on vaikea kuvitella, ettei Ruotsin kehitys osoittaisi suuntaa myös Suomen kehitykselle. Kannatuksen nostaminen Suomessa on äärimmäisen vaikeaa. Mielestäni suurin syy siihen on se, etteivät kansalaiset koe sosiaalidemokratiaa sellaiseksi edistyksellisyyden voimaksi kuin viime vuosisadalla koettiin.

Edistyksellisyys on erityisen tärkeä tulevina vuosikymmeninä kun väestö ikääntyy ja työvoiman määrä vähentyy. Julkisen talouden liikkumavara pienentyy, minkä takia hyvinvointipalveluiden tarjoaminen kaikille tulee olemaan hankalaa. Tämän tietävät kaikki puolueet. Julkinen sektori on ollut sosiaalidemokraattien lempilapsi, jonka synnyttämisestä demarit ovat ottaneet ansaittua kunniaa. Mutta se ei enää riitä.

Voittaakseen tulevia vaaleja sosiaalidemokraattien on otettava takaisin edistyksellisyyden viitta. Edistyksellisyys vaatii aina rohkeutta, sillä uudistukset voivat olla vaikeita ja kipeitä. Silti puolueen olisi oltava valmis ehdottamaan radikaaleja ehdotuksia, jotka eivät tyydytä kaikkia, mutta tähtäävät kokonaisuuden kannalta parempaan tulevaisuuteen.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja kirjoitti vastikään, että sosiaalidemokratialla täytyy olla visioita, jotka houkuttelevat ihmisiä sosiaalidemokratian taakse. Nyt näitä visioita ei oikein ole. Visioiden lisäksi kansalaisille pitää rehellisesti kertoa miten sosiaalidemokraatit toteuttavat vision. Kansalaiset eivät ole tyhmiä, eikä epärealistinen puhe uppoa kansaan.

Edistyksellisyyden haasteeseen vastatakseen sosiaalidemokraattien pitäisi ensimmäiseksi rohkeasti uudistaa rakas lempilapsensa eli julkinen sektori ja erityisesti terveyspalvelut. Osalle kansasta julkiset terveyspalvelut ovat suorastaan vitsi, joka ei enää jaksa naurattaa. Kansalaisten luottamuksen palauttaminen julkisiin terveyspalveluihin pitäisi olla sosiaalidemokraattien pyhä tehtävä edistyksellisyyden tiellä.

(Tarjosin tätä Uutispäivä Demariin, katsotaan julkaisevatko).

4 kommenttia:

vanha eläkeläinen KH kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Unelmahöttö ei lisää kannatusta vaan todellinen poliittisen vastuunotto meistä ihmisistä, kuten Antti ajattelet. Vaikeina aikoina poliitiikanteko on "verta hikeä ja kyyneleitä" kuten sir Winston Churchill aikoinaan totesi.

Antti Aarnio kirjoitti...

Ei taida demari julkaista, kun ei ole lehdessä näkynyt. Ei siellä ole kyllä muitakaan mielipidekirjoituksia ollut. Luulisi, että puolueen lehti antaisi jäsenille mahdollisimman paljon tilaa mielipidepalstoille. Eipä näytä siltä.

Pinja kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. En itse asiassa oikein edes käsitä, miksi SDP:lta ei jo rupea tulemaan niitä selkeitä visioita siitä, mitä puolueessa oikein halutaan. Ja mielestäni niiden visioiden pitäisi nimenomaan liittyä sosiaali- ja terveyspolitiikkaan, johon julkisen talouden kestävyysvaje luultavasti tulee vielä pahiten iskemään. En usko, että johtuu pelkästä omasta (kateuden) vihreydestäni, että rupeaa kyllästyttämään kuulla mantraa siitä, kuinka demarit ovat rakentaneet tämän maan ja hyvinvointiyhteiskunnan. Tottahan tuo on, mutta miten tästä eteenpäin?

Luulen, että osittain ongelmassa kyse on siitä, että saman puolueen sisällä on niin laidasta laitaan ajattelevia ihmisiä (Tölö unga sosialister vs. Erkki Tuomioja), oikealta vasemmalle, sama pätee myös ammattiryhmiin (paperimiehistä korkeakoulutettuihin naisiin). Jos puolue alkaa liikaa miettiä, mitä ryhmää pitäisi kosiskella, lopputulos on että ei miellytetä yhtään ketään eikä sanota oikeastaan yhtään mitään. Hyvä visio jostain asiasta, kuten nyt vaikka terveyspalveluiden järjestämisestä, ei kuitenkaan vaadi liikaa sen kelaamista, että kenen etuja tässä ajetaan. Niissä ”hyvyys” perustuu laadun, tasavertaisen saatavuuden ja taloudellisuuden yhdistelmään.

Toivoin neljä vuotta sitten silloisessa blogissani, että vaalitulos saisi demareissa aikaan käännöksen vasemmalle ja vasemmistopuolueet etsimään uusia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Vasemmiston käsite on koko ajan ongelmallisempi (mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluvat esimerkiksi pienipalkkaiset akateemiset), mutta ratkaisuja tarvittaisiin entistä enemmän. Kaikilta puolueilta niitä odotellessa.. http://www.valt.helsinki.fi/blogs/pzniemin/post-66.htm

Antti Aarnio kirjoitti...

Hyvä kommentti myös Pinjalta. SDP:ssa on tosiaan hyvin paljon erilaisista taustoista tulevia ihmisä, jotka vielä ajattelevat eri tavalla. On porukkaa jotka kokevat oikeasti työväenluokkaisuuden vahvana ja sitten minun laisiani, jolle työväenluokkaisuus on aika vieras käsite. Mutta kai niin on aina ollut.

Yritin juuri kirjoittaa, että sillä menneisyydellä ratsastaminen ei enää onnistu, vaan nyt pitäisi demareiden rohkeasti toimia uudistajana, realistisena uudistajana.

Olen ihan samaa mieltä tuosta yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisumahdollisuuksien etsimisestä. Niiden takia minäkin olen kiinnostunut politiikasta. Meidän piiristä yleisin joka paikkaan sopiva kommentti taitaa olla vain se, että turvataan julkiset palvelut. Sillä ei pitkälle pötkitä.