tiistaina, syyskuuta 14, 2010

Saas nähä

 Espoon kaupunginvaltuusto jätti 13.9 kokouksessan palvelujen järjestämisen ja palveluverkon tavoitetila 2020 jätettiin yksimielisesti pöydälle. Saas nähä mitä tästä seuraa. Palautuvatko sosiaali- ja terveystoimen suunnitelmat lautakuntaan vai ottaako valtuusto ne uudelleen käsittelyyn?

Vaikeiden päätösten läpivieminen on erittäin hankalaa. Toivottavasti Haukikodin tapaisen soutaamisen ja huopaamisen tapainen päätös ei toteudu uudelleen uudessa mittakaavassa. Siitä ei ole hyötyä kenellekään: ei kuntalaisille, henkilökunnalle tai poliittsille päättäjille.

sunnuntaina, syyskuuta 12, 2010

Vaikeat päätökset tähtäävät parempaan tulevaisuuteen

Mielipidekirjoitukseni Länsiväylä-lehdessä 11-12.9. Alkuperäistä oli vähän lyhennetty, tässä lehdessä ollut versio:

Vaikeat päätökset tähtäävät parempaan tulevaisuuteen

Matinkylän laboratorion lakkauttaminen on herättänyt keskustelua ja ymmärrettävää arvostelua päättäjiä kohtaan. Palveluiden siirto kauemmas omalta alueelta tuskin herättää ilohuutoja kenessäkään, vaikka Matinkylän keskimääräinen asiakasmäärä on ollutkin suhteellisen vähäinen, 60 asiakasta vuorokaudessa.
Matinkylää laboratorion lopettaminen on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuudistusta, jonka tarkoituksena on turvata kuntalaisille lakien edellyttämät palvelut tulevaisuudessa. Kaupunginvaltuusto ylimpänä päätöksentekijänä päätti joulukuussa 2009 periaatteet ja linjaukset joiden pohjalta sosiaali- ja terveyslautakunta teki aluettaan koskevat vaikeat päätökset. Päätösten vaikeutta osoittaa sekin, että äänestettäessä päätöksistä eri puolueiden jäsenet saattoivat äänestää eri tavalla.

Miksi pitää tehdä uudistuksia? Ensinnäkin Ikäihmisten määrä kasva tulevaisuudessa suhteellisesti eniten kaikista ikäryhmistä. Se tuo kaupungille haasteita järjestää heille tarvittavat palvelut, mutta se tarkoittaa myös, että muita palveluita on tuotettava tehokkaammin. Rikkaassakin kaupungissa resurssit ovat rajalliset. Toiseksi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmämme ei ole toimiva nykyään. Kuntalaiset eivät saa tarvitsemiaan palveluita. Esimerkiksi jonotusajat lääkärille ovat yhä liian pitkät, vaihdellen eri alueilla. Odotusaikaa lääkärille ei ole juuri saatu lyhennettyä viimeiseen neljään vuoteen, enkä usko, että nykyisellä pienten terveysasemien varaan rakentuvalla järjestelmällä se lyheneekään. Tarvitaan uudistuksia johon lautakunnan päätöksillä tähdätään. Kolmanneksi Espoon kaupunginrakenne muuttuu metron tulon myötä. Palveluverkkouudistuksella tähdätään siihen, että toisin kuin nyt, Espoossa palvelut jakautuvat tasapuolisesti eri kaupunginosien välillä.

Henkilökohtaisesti seison yhä lautakunnan päätösten takana. Julkisten palveluiden toimintaedellytysten turvaaminen edellyttää myös vaikeita päätöksiä. Vaikutuksia on toki seurattava ja päätöksiä muutettava, jos ne osoittautuvat virheiksi. Silloin myös äänestäjät voivat tehdä johtopäätöksensä ja käyttää valtaansa seuraavissa vaaleissa.

Antti Aarnio
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (sd)

perjantaina, syyskuuta 10, 2010

Perästä kuuluu

Lähtiessäni politiikkaan päätin, että yritän noudattaa omassa toimissani muutamia periaatteita: suoraselkäisyyttä, rehellisyyttä ja avoimuutta. Tällä viikolla olen joutunut pohtimaan noudatanko periaatteitani vai toiminko niitä vastaan.

Keskustelu sosiaali- ja terveystoimen palveluverkkouudistuksesta käy jossain määrin kiivaana ainakin omassa demariporukassa. Lautakunnan päätökset olivat osan mielestä vääriä.

Fiksuinta olisi varmasti nöyrtyä, tunnustaa virheensä ja olla hiljaa. Mutta silloin en toimisi periaatteini mukaisesti. Jos päättäjä äänestää jonkun asian puolesta, on hänen oltava valmis seisomaan asian takana. Se on suoraselkäisyyttä. Hänen on yritettävä perustella päätöksensä kuntalaisille. Se on avoimuutta.

Rehellisyyttä on se, että myöntää virheensä. Mutta eteen ei ole tullut mitään faktaa mikä osoittaisi päätöksen virheellisyyden. Epärehellisyys ei ole rehellisyyttä.

Näiden pohdintojen jälkeen päätin, että minun on uskallettava seisoa päätösteni takana suoraselkäisesti ja yrittää perustella avoimesti päätöksiäni, vaikka siitä seuraa vaikeuksia. Kirjoitin Länsiväylä-lehteen mielipidekirjoituksen, josta seuraa (jos se julkaistaan) taas porua.

Periaatteen mies on periaatteen mies.

maanantaina, syyskuuta 06, 2010

Tuliko tehtyä hölmöyksiä?

Maanantain valtuustoryhmän kokouksessa jouduin inkvisiton eteen. Jo toisen kerran. Ensimmäisen kerran jouduin selittelemään tätä kirjoitusta, enkä oikein vieläkään ymmärrä miksi.
Tällä kertaa kokouksessa otettiin esille äänestyskäyttäytymiseni tässä asiassa

Kokouksessa sosiaali- ja terveyslautakunta päätti sosiaali- ja terveyspaveluiden  palvelumallista ja -verkosta vuosille 2010-2020. Suunnitelmia oli valmisteltu vuoden verran.  Terveysasemia koskevassa asiakohdassa nelj,ä lautakunta päätti suuntaviivoista. Yhtenä kohtana lautakunta päätti, että Espoossa tulee olemaan viisi  HUSLAB:n laboratoriopistettä nykyisen yhdeksän sijasta. Yhtenä lakkautettavana laboratoriopisteenä tulee olemaan Matinkylän terveysaseman laboratoriopiste. Tästä on - ymmärrettävästi - noussut meteli Matinkylässä.


Olen nyt saanut moitteita, koska äänestin toisin kuin lautakunnan demaripuheenjohtaja Johanna Värmälä. 
Lautakunnassa käytiin pitkä ja perusteellinen keskustelu labroista. Luotin virkamiesten esittämiin seikkoihin sen puolesta, että laboratoriopisteiden supistaminen voidaan toteuttaa ilman merkittäviä vaikutuksia kuntalaisten palveluiden saantiin. Isompien yksiköiden avulla aukioloaikoja voidaan pidentää, mikä ei välttämättä onnistuisi pienissä yksiköissä. Täytyy muistaa, että HUSLAB:ia on piinannut pula osaavasta henkilöstöstö jo vuosia, ja jokainen ymmärtää, ettei henkilöstöpulaan ole tulossa helpotusta tulevina vuosina.

Kokouksessa äänestettiin. Jukka Karhula (vas) teki ehdotuksen, jonka mukaan laboratoriopalvelut tulee olla kaikille terveysasemilla, ja että isojen terveysasemien kohdalla tulee tavoitella ajanvarausaikoja kello 20 saakka. Lisäksi hän ehdotti, että terveysasematoiminta jatketaan kaupungin omana toimintana niin, että ne kaikki tarjoavat lääkäripalveluja. Ostopalveluja käytetään vain täydentämään kaupungin palveluja silloin, kun oman toiminnan avulla ei pystytä vastaamaan palvelujen tarpeeseen.

En voinut tätä kannattaa, koska en ymmärrä miksi labrapalvelut pitäisi olla kaikilla terveysasemilla. Lisäksi aukioloaikojen suhteessa on järkevämpi tavoitella alkuperäisen suunnitelman (klo 20) sijasta klo 18 saakka olevia palveluja, jo henkilökuntapulasta johtuen. Ostopalveluiden kohdalla olen periaatteessa Jukan kanssa samaa mieltä, mutta jos valtuusto on päättänyt, että tulevaisuudessa käytetään kaikkia mahdollisia tapoja toteuttaa palveluita, niin lause on turha.  Päädyin siis kannattamaan esittelijän ehdotusta.  


Tuntui, että osa valtuustoryhmästä haki syyllistä ikäviin päätöksiin ja vyörytti sitä minun päälleni. Jäi suoraan sanottuna paska maku. Tovereiden soisi muistavan sen, että he ovat itse olleet päättämässä valtuustossa yksimielisesti palvelujen järjestämisen sekä palveluverkon uudistamisen ja tilojen hallinnan tehostamisen periaatteista. Jos silloin ei ole tajunnut, että periaatteiden hyväksymisen seurauksena edessä on myös ikäviä päätöksiä, ei ole kyllä kovinkaan perillä asioista.

Meillä on yhä suuria ongelmia terveyspalveluiden järjestämisessä kuntalaisille. Erityisesti lääkärille pääsy kangertelee pahasti ja ihmiset ovat erilaisessa asemassa asuinpaikkansa suhteen. Tilanne ei tästä parane, jollei ole valmis tekemään mitään muutoksia. Siksi olen kannattanut palveluverkkosuunnitelmaa. 

Vaikka Tony Blair ei ole kovassa huudossa nykyisin,  olen tässä asiassa hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä: "Edistyksellisten politiikkojen tulisi Blairin mukaan olla yhtä ylpeitä julkisen sektorin tehostamisesta kuin perinteisestä oikeudenmukaisuuspolitiikasta". (HS Anssi Miettinen, 5.9.2010).

Tällä linjalla minä aion jatkaa.



perjantaina, syyskuuta 03, 2010

Vanhan kaapin kunnostus

"Kunnostuksen" jälkeen

Blogia aikoinani perustaessa ajatukseni oli kirjoittaa myös remonttiprojekteista, koska ne ovat sydäntäni lähellä. Mutta politiikkaahan blogini sisältö on pääasiassa ollut. Nyt tulee poikkeus:

Omaisuuteemme - siihen valtavaan - kuuluu kaappi, jonka olemme ostaneet aikoinaan pelastusarmeijan kirpputorilta Helsingin Laajasalosta, jopa sisustuslehdissä mainitusta hyvien löytöjen paikasta.


Kyseinen kaappi on toimiva ja sopii kuin naula seinään sille tarkoitettuun paikkaan. Säilytämme siinä omaisuutemme arvokkainta osaa, mummon perintöastioita. Ehtaa Arabiaa. Kaapin lakkaus ei ollut enää uuden veroinen, joten päätin jo vuosia sitten, että sehän vielä kunnostetaan. Ostin aikoinaan köyhien stockalta purkin sellakkaa, jolla ajattelin kaapin lakata. Aika kului ja lakka muistutti olemassaolostaan kaapin hyllyllä. Viime viikolla sain vimman, jollaisia minulle välillä tulee. Nyt kaappi laitetaan kuntoon. Surfasin puhelimella nopeasti netissä ja etsin vinkkejä. Jotain löytyi ja ajattelin, että eiköhän tällä pärjätä. Tuumasta toimeen.

Tavoite oli siis kunnostaa kaappi kunnioittaen sen vanhaa henkeä. Suurin kosmeettinen haitta kaapissa oli, että sen ylätason pinnalla oli maljakkojen jättämiä valkoisia rinkuloita. Halusin saada ne häivytettyä. Epäilin, että lakka oli sellakkaa, joka ei kestä vettä hyvin, vaan vesi jättää pintaan jälkensä. Luin jostain, että rinkulat voi onnistua saamaan piiloon kevyesti teräsvillalla hiomalla. Kokeilin tätä. Ei auttanut. Tuumasin, että lakka on otettava pois ja yritettävä tehdä lakkaus uudelleen. Siklasin lakan pois ja havaitsin, etteivät rinkulat ota häipyäkseen.

Päätin hioa koko pinnan. Aloitin hienolla hiekkapaperilla, siirryin nopeasti karkeampaan ja vähän ajan päästä ajattelin hionnan riittävän. Virhe.

Huomasin samalla, että pinta on petsattava, muuten lopputuloksesta tulee hirvittävä. Kävin rautakaupassa ostamassa vesipetsipussin (tumma mahonki), joka onneksi osoittautui oikeaksi värisävyksi. Petsasin hiotun pinnan ja totesin, että rinkulakohdat vain korostuvat petsauksen ansiosta. Kirosin raskaasti. Päätin olla fiksu ja yritin petsaamalla häivyttää rinkulakohdat. Ei toiminut, vaan yhä kohdat erottautuivat muusta pinnasta.

Pohdin vaihtoehtoja. Joko hion pinnan täysin puunväriseksi tai siedän pinnasta erottuvia kohtia. En tiennyt tässä vaiheessa, miltä pinta näyttää lakkauksen jälkeen. Päätin välttää liikaa hiomista, sillä en ollut varma siitä, oliko pinnassa viilu vanerin päällä ja vaikka ei olisikaan, hiottu pinta saattaisi erottua muusta huonekalusta. Päätin siis lakata pinnan.

Sellakkaa neuvotaan lakkaamaan monta kertaan, jopa viisikin kertaa. Lakkasin pinnan kolmesti ennen lakan loppumista. Aion lakata sen vielä pari kertaa, jotta saan pinnasta kestävän ja tasaisemman. Nyt lakka loppui ja sen huomaa kannesta.
Jälkikäteen katsottuna, minun olisi pitänyt aluksi varmasti selvittää mitä alkuperäinen lakkaus on. Se olisi onnistunut Sinolin avulla. Pieni pisara sinolia kaapin pinnan päälle olisi selvittänyt miten vanha lakkaus reagoi: jos se pehmenee nopeasti, pinta on sellakkaa. Tämän jälkeen valkoisia kohtia olisi voinut yrittää häivyttää pehmentämällä hieromalla sellakan ja sinolin sekoitusta pintaan ns. puleeraustekniikalla. Mutta kärsimätön tekee eikä jaksa ottaa tarpeeksi selville.

Puolustukseni täytyy todeta, että lopputulos on silti hieno. Kaappi näyttää paremmalta ja päällyspinta kiiltää. Kyllä nyt mummon perintöastioiden kelpaa kaapissa levätä ja odottaa sitä kerran vuodessa tulevaa hetkeä jolloin ne otetaan käyttöön.