Espoon sosiaalitoimeen yhteyttä ottavien ihmisten ongelmat liittyvät hyvin usein asumiseen. Vuokranmaksuun ei riitä rahaa tai esimerkiksi vesi- ja energiamaksut ovat kohtuuttoman suuria. Taloudellisten vaikeuksien lisäksi asukkaita voivat vaivata eri kulttuurien yhteistoimintaan liittyvät ongelmat. Usein apua hakevat ovat Espoonkruunun asukkaita.
Espoolaisten vuokrataloyhtiön Espoonkruunun tulisi panostaa asumisneuvontaan huomattavasti nykyistä enemmän. Toiminnan pitäisi olla enemmän ennaltaehkäisevää, jolloin ongelmiin voitaisiin puuttua jo ennen kuin vuokrat ovat jääneet maksamatta. Asumisneuvonnan roolia voisi myös laajentaa käsittämään laajemmin asumiseen liittyviä ongelmia. Näin vältyttäisiin monelta turhalta riidalta.
Espoonkruunun suuressa asukasjoukossa on joukko asukkaita, joilla on ongelmia asumisessaan tai vuokranmaksussaan. Päihdeongelmat ja muut elämänhallintaan liittyvät ongelmat asettavat haasteita asukkaiden viihtyvyydelle. Asukkailla saattaa syystä tai toisesta tulla eteen tilanteita, jolloin heillä on vaikeuksia vuokranmaksussaan. He voivat saada apua Espoonkruunun asumisneuvonnasta, mutta asukkaita auttaa vain kolme asukasneuvojaa. He keskittyvät taloudellisten vaikeuksissa olevien asukkaiden ihmisten ongelmien selvittämiseen.
Asumisneuvonnasta on ollut Espoonkruunussa kova pula monta vuotta. Vuonna 2008 yhtiössä aloitti kolme asukasneuvojaa, joiden palkasta puolet maksoi Espoon kaupunki. Asumisneuvonta oli myös tehokasta, sillä neuvonnan avulla yhtiölle maksettiin asukkaiden toimesta 250 000 euroa. Avun kysyntä jatkui kovana myös vuonna 2009.
Asumisneuvonnan lisäämisestä hyötyisivät niin asukkaat, Espoonkruunu ja yhtiön omistava Espoon kaupunki. Asukkaat kokisivat heillä olevan mahdollisuus saada apua ongelmatilanteissa ja avun onnistuessa vältyttäisiin turhilta irtisanomisilta ja ulostoton toimilta. Kannattavinta toiminta olisi kuitenkin itse Espoonkruunulle, joka pystyisi asumisneuvonnan lisäämisellä vähentämään asukkaiden vuokravelkoja ja irtisanomisia. Näin myös Espoon kaupungin sosiaalitoimeen kohdistuisi vähemmän painetta Espoonkruunun asukkaiden toimesta ja kaupungin toimeentulomenot vähenisivät. Eikö siis kannattaisi lisätä Espookruunun omaa asumisneuvontaa?
Länsiväylä- lehti, mielipidekirjoitus 28.4.2010
keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010
perjantaina, huhtikuuta 09, 2010
Lisää asuntoja ja heti!
Esson baarissa pari rakennusyrittäjää puhui naapuripöydässä, että ne jotka pystyivät viime vuonna aloittamaan rakennustoimintaa pääkaupunkiseudulla, tekevät nyt kovaa tiliä. Toden totta, sillä asuntojen kysyntä on tällä hetkellä kovaa. Viime vuosien vähäinen asuntotuotanto ei riitä tyydyttämään kuumana käyvää asuntojen kysyntää. Markkinoilla on pulaa kohtuuhintaisista asunnoista tai oikeastaan hinnasta viis: pulaa on asunnoista. Pääkaupunkiseudulla on kyllä ollut lähes aina pula kohtuuhintaisista asunnoista, niin omistus- kuin vuokra-asunnoista. Eikä tilanne näytä paljon valoisammalta, sillä nykyisellä asuntotuotannolla kohtuuhintaisiin asumistarpeisiin ei pystytä vastaamaan. Niukkuus jatkunee myös tulevaisuudessa.
Pääkaupunkiseudun – sillä muualla Suomessa ei ole niukkuutta asunnoista - ongelmana on ollut asuntotuotannon painottuminen omistusasuntotuotantoon 2000-luvulla. Vasta viime vuonna vuokra-asumistuotanto kasvoi pitkästä aikaa valtion toimenpiteiden vauhdittaessa tuotantoa. Kohtuuhintaisen asumistarpeen onnistuminen edellyttäisi, että vuokra-asuntotuotanto pysyisi vuoden 2009 korkealla tasolla. Mutta kun kovan rahan asuntotuotanto kiinnostaa rakennuttajia vuokra-asuntotuotantoa enemmän. Markkinat ohjaavat tuotantoa kohti kovan rahan asuntotuotantoa. Jokin on pielessä, kun rakennuttajia ei kiinnosta vuokra-asuntotuotanto ilman valtion kannustimia.
Asuntopolitiikan ongelmat tiivistyvät metropolialueen maanhankinnan ja kaavoituspolitiikan toimivuuteen. Tänne ei kaavoiteta, eikä rakenneta riittävästi asuntoja. Tähän asti alueen kunnat ovat tehneet liian itsenäisesti maanhankinta- ja kaavoituspolitiikkaa, kiinnittämättä riittävästi huomiota kokonaisuuteen. Riittävä asuntotuotanto metropolialueelle saavutetaan vain yhtenäisellä kaavoituspolitiikalla, johon kunnat sitoutuvat. Riittävä asuntotuotanto edellyttää erityisesti hyvien kulkuyhteyksien varrella olevien kokonaisten kaupunginosien rakentamista. Mutta sopiminen on tunnetusti vaikeaa, myös kuntapäättäjien kesken. Espoonkin kaupunginhallitus teki muutama viikko sitten päätöksen, ettei pääkaupunkiseuden yhteiselle yleiskaavalle ole nyt tarvetta. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa..
Lähivuosina kaikki mikä rakennetaan menee myös kaupaksi ja kovin hinnoin. Ja se ei ole pienen ihmisen etu.
Pääkaupunkiseudun – sillä muualla Suomessa ei ole niukkuutta asunnoista - ongelmana on ollut asuntotuotannon painottuminen omistusasuntotuotantoon 2000-luvulla. Vasta viime vuonna vuokra-asumistuotanto kasvoi pitkästä aikaa valtion toimenpiteiden vauhdittaessa tuotantoa. Kohtuuhintaisen asumistarpeen onnistuminen edellyttäisi, että vuokra-asuntotuotanto pysyisi vuoden 2009 korkealla tasolla. Mutta kun kovan rahan asuntotuotanto kiinnostaa rakennuttajia vuokra-asuntotuotantoa enemmän. Markkinat ohjaavat tuotantoa kohti kovan rahan asuntotuotantoa. Jokin on pielessä, kun rakennuttajia ei kiinnosta vuokra-asuntotuotanto ilman valtion kannustimia.
Asuntopolitiikan ongelmat tiivistyvät metropolialueen maanhankinnan ja kaavoituspolitiikan toimivuuteen. Tänne ei kaavoiteta, eikä rakenneta riittävästi asuntoja. Tähän asti alueen kunnat ovat tehneet liian itsenäisesti maanhankinta- ja kaavoituspolitiikkaa, kiinnittämättä riittävästi huomiota kokonaisuuteen. Riittävä asuntotuotanto metropolialueelle saavutetaan vain yhtenäisellä kaavoituspolitiikalla, johon kunnat sitoutuvat. Riittävä asuntotuotanto edellyttää erityisesti hyvien kulkuyhteyksien varrella olevien kokonaisten kaupunginosien rakentamista. Mutta sopiminen on tunnetusti vaikeaa, myös kuntapäättäjien kesken. Espoonkin kaupunginhallitus teki muutama viikko sitten päätöksen, ettei pääkaupunkiseuden yhteiselle yleiskaavalle ole nyt tarvetta. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa..
Lähivuosina kaikki mikä rakennetaan menee myös kaupaksi ja kovin hinnoin. Ja se ei ole pienen ihmisen etu.
maanantaina, huhtikuuta 05, 2010
Hätäilystä ei ole hyötyä
Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksistä minua ovat jääneet risomaan erityisesti omaishoidontukeen ja sosiaalipalvelulain mukaiseen kuljetuspalvelutukeen liittyneet säästöpäätökset. Ne tehtiin aivan liian kiireellä, kun valtuusto edellytti säästöjä sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalalta. Silloin hätäiltiin ja siitähän syntyy vain sotkua.
Törmäsin muutama viikko sitten tapaukseen, jossa äidin sairastuttua vakavasti, poika jäi pois töistään hoitamaan äitiään ja haki kaupungilta omaishoidontukea. Kaupungin virkamiehet arvioivat, että äidin kunto on niin heikko, että kriteerit ensimmäisen luokan omaishoidontukeen ylittyvät kirkkaasti. Vaihtoehtona oli laitoshoito. Mutta koska omaishoidontukeen varatut määrärahat olivat loppu, omaishoidontukea ei myönnetty. Seurauksena oli, että poika hoiti äitiään muutaman kuukauden, jonka jälkeen hän palasi töihin ja äiti siirrettiin laitoshoitoon. Poika ihmetteli, että eihän kaupungin päätöksessä ole järjen häivääkään. Ei ollutkaan!
Tässä on esimerkki tapauksesta, jossa kaupungin säästö (ei myönnetä omaishoidontukea) tuottaa julmetut kustannukset (kallis laitoshoito). Veikkaan, että kustannukset kaupungille ovat lähes kymmenkertaiset verrattuna siihen, mitä omaishoidontukeen olisi mennyt. Todella typerää toimintaa.
Toinen esimerkki: ihminen täyttää kuljetuspalvelun saamiseksi vaadittavat kriteerit, mutta tukea ei myönnetä, koska määrärahat ovat loppu. Viime vuonna olisit saanut, mutta et tänä vuonna, sillä rahat ovat loppu. Ei tunnu kovin oikeudenmukaiselta ja toimivalta järjestelmältä.
Kun Espoon vuoden 2009 tilinpäätös valmistuu, tulemme huomaamaan, että viime vuoden tulos on ennakoitua parempi. Päättäjien itseään siitä kiitellessä, täytyy myös muistaa, että jotkut ihan oikeasti kärsivät tehdyistä säästöpäätöksistä. Ja se on ihan päättäjien - myös minun - oma moka.
Törmäsin muutama viikko sitten tapaukseen, jossa äidin sairastuttua vakavasti, poika jäi pois töistään hoitamaan äitiään ja haki kaupungilta omaishoidontukea. Kaupungin virkamiehet arvioivat, että äidin kunto on niin heikko, että kriteerit ensimmäisen luokan omaishoidontukeen ylittyvät kirkkaasti. Vaihtoehtona oli laitoshoito. Mutta koska omaishoidontukeen varatut määrärahat olivat loppu, omaishoidontukea ei myönnetty. Seurauksena oli, että poika hoiti äitiään muutaman kuukauden, jonka jälkeen hän palasi töihin ja äiti siirrettiin laitoshoitoon. Poika ihmetteli, että eihän kaupungin päätöksessä ole järjen häivääkään. Ei ollutkaan!
Tässä on esimerkki tapauksesta, jossa kaupungin säästö (ei myönnetä omaishoidontukea) tuottaa julmetut kustannukset (kallis laitoshoito). Veikkaan, että kustannukset kaupungille ovat lähes kymmenkertaiset verrattuna siihen, mitä omaishoidontukeen olisi mennyt. Todella typerää toimintaa.
Toinen esimerkki: ihminen täyttää kuljetuspalvelun saamiseksi vaadittavat kriteerit, mutta tukea ei myönnetä, koska määrärahat ovat loppu. Viime vuonna olisit saanut, mutta et tänä vuonna, sillä rahat ovat loppu. Ei tunnu kovin oikeudenmukaiselta ja toimivalta järjestelmältä.
Kun Espoon vuoden 2009 tilinpäätös valmistuu, tulemme huomaamaan, että viime vuoden tulos on ennakoitua parempi. Päättäjien itseään siitä kiitellessä, täytyy myös muistaa, että jotkut ihan oikeasti kärsivät tehdyistä säästöpäätöksistä. Ja se on ihan päättäjien - myös minun - oma moka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)