Espoon valtuusto päätti eilen kokouksessaan siirtää vesilaitoksensa YTV:n alle muiden pääkaupunkiseudun kuntien tapaan. Olin itsekin valtuuston kokouksessa, mutta vesilaitos-asia oli jo päätetty minun astuessani saliin. Minulle soitettiin noin kello yhdeksän, etttä tulenko kokoukseen, kun yksi varsinainen valtuutettu on poistumassa ja minun edellä olevat varavaltuutetut ovat kieltäytyneet kunniasta. Ajattelin, että kun olen tähän leikkiin lähtenyt, niin leikitään sitten loppuuun saakka: kerroin iltasadun lapsilla ja lähdin valtuustoon. Ehdin olla kokouksessa vajaan tunnin ja se meni rehellisesti sanottuna ihan ihmetellessä. Jouduin lähes heti saavuttuani muiden mukana äänestämään ja piti kysyä vieressäni istuvalta valtuutettu Herteliltä (Vihr), että mitä pitää äänestää. Noviisi, mikä noviisi. Toivottavasti valtuustovierailuni ei jää ainoaksi neljän vuoden aikana. Tai sitten tässä käy niin, että minä olen aina istumassa viimeiset puoli tuntia, kun asun melko lähellä. Saas nähä.
Vesilaitos siis meni. Minä kannatin vesilaitoksen siirtoa YTV:n alle. Pääkaupunkiseuden yhteistyössä pitää saada konkreettisia asioita aikaan ja pääkaupunkiseudun vesilaitos on hyvä esimerkki yhteistyöstä. Ainakin lyhyellä aikavälillä espoolaiset hyötyvät siirrosta myös rahallisesti: vesimaksut alenevat. Uudella vesilaitosorganisaatiolla on taseessaan riittävästi pääomaa, minkä ansiosta se pystyy toteuttamaan investointiohjelmaansa ilman lainanottoa tai vesimaksujen korottamista. On toki myönnettävä, että hieman pakkoraossa oli valtuuston tehtävä päätös vesilaitosten yhdistämisistä. Muut kaupungit, erityisesti Vantaa, uhkasivat lyödä jäihin muun pääkaupunkiseuden yhteistyön, jos Espoo ei lähde mukaan vesilaitosten yhdistämiseen.
Espoon veden henkilöstö (ainakin JHL-taustaiset) vastusti yhdistämistä melko raivoisasti. Oliko Helsingissä tai Vantaalla henkilöstön vastustus yhtä voimakasta? Jos ei, niin miksi vastustus oli kovaa vain Espoossa. Eikö Espoossa osata informoida henkilöstöä riiittävän ajoissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti