perjantaina, elokuuta 29, 2008

Kohti vaaleja

Ikkuna-projekti on melkein valmis, joten kohta voin siirtää ajatukset kohti Espoon kunnallisvaaleja. Eilen putkahti ensimmäinen kutsu vaalikoneeseen. Nimittäin Länsiväylän- lehden vaalikoneeseen. Pienen rahastuksen makua on kyllä hommassa. Se, että saat laittaa vastaustesi viereen kuvasi, YHDEN linkin johonkin nettisivuille, omat yhteystiedot ja 500 merkin sepustuksen, maksaa 100 euroa.

On tämäkin. Kun joku vielä urheasti lähtee ehdolle, niin sitten häntä rahastetaan. Minä en aio maksaa sitä 100 euroa. Sehän on noin 1/4 tai 1/5 vaalibudjetistani.

Kun olen tehnyt remonttia, olen samalla miettinut nasevaa vaalilausetta. Se on muuten vaikeaa. Valitse nyt näistä:

Ahkeran miehen maineessa ...
Parasta AA-luokkaa
Tarkkaa taloudellisuutta

Jotain pitäisi keksiä.

keskiviikkona, elokuuta 20, 2008

Alussa oli seinä

Viime viikon vietin sairauslomalla, kun olkapäästäni poistettiin sinne helmikuussa laitetut metallit. Käsi tuntuu jo melko toimivalta, eikä pahoja liikerajoitteita pitäisi jäädä. Tosin kirurgin mukaan, jos olisin vasenkätinen huippupesäpalloilija, urani olis ohitse...

Tämän viikon illat menee remonttihommissa. Olen viimein 1,5 vuoden uurastuksen jälkeen saanut tarvittavat luvat päätyikkunalle käyttöullakollemme. Ikkunatkin on hankittu Heinolan työkeskukselta (voinen suositella). Syksyn sateet (entisten lisäksi) ovat tulossa ja ilmat ovat kylmenemässä, joten ikkunat pitää saada paikalleen. Ja minähän laitan ne itse! Ikkunoita tulee siis kaksi ja toinen on jo paikoillaan. Säädin toista ikkunaa vatupassin kanssa eilen illalla klo 23, mutta se ei tahtonut mennä millään suoraan. Joten jatkan sitä tänään. Hyvällä lykyllä, ikkunat komeilevat seinässä viikonloppuna. Sitten voi keskittyä vaikka massiiviseen vaalikampanjaani ;)

perjantaina, elokuuta 08, 2008

Enemmän joustavuutta päivähoitoon

Suomalainen päivähoitojärjestelmä on yhä melkoisen jäykkä. Tuttavaperheellämme on hankaluuksia siirtää lapset kokopäivähoidosta osapäivähoitoon – jostain ihmeellisestä syystä. Päivähoidon lopettaminen esimerkiksi muutamaksi kuukaudeksi voi aiheuttaa lapsen päivähoitopaikan menettämisen. Moni vanhempi ei tähän suostu, vaan maksaa päivähoidosta, vaikka lapsi olisikin kotona.

Ennemmin kuin ilmaista päivähoitoa, meidän pitäisi tavoitella maksuihin joustavimpia malleja. Esimerkiksi Espoossa Heinäkuu on maksuton kuukausi, jos lapsen hoito on alkanut viimeistään edellisen vuoden syyskuussa. Mutta jos päivähoito on alkanut myöhemmin, peritään myös heinäkuulta maksu. Varsin kummallista! Miksi tammikuussa päivähoidon aloittaneiden tulee maksaa heinäkuun päivähoitomaksu, jos elokuussa aloittaneiden ei pidä?
Myös se, että heinäkuusta laskutetaan koko kuukauden maksu, jos lapsi on ollut heinäkuussa hoidossa yhdenkin päivän, on erittäin joustamatonta. Tässäkin pitäisi pyrkiä jonkinlaiseen kohtuullisuuteen maksujen osalta.

Espoon päiväkoteihin on tungosta tällä hetkellä. Espoossa ja muuallakin vaikuttaa olevan vaikeaa ennustaa päivähoitoon tulevien lasten määrä. Pohdimme eilen naapurin Kallen kanssa, että eikö todellakaan pystytä rakentamaan matemaattista mallia, jolla ennustettaisiin lasten määrää alueittain. Mallissa pitäisi olla riittävästi muuttujia syntyvyydestä työttömyysasteisiin, jotta se voisi onnistua. En nyt luulisi olevan ensimmäinen ihminen, joka tätä pohtii.

Kunnat ovat perinteisesti valittaneet, että niiden on vaikea ennustaa erikoissairaanhoidon menoja (joten valtion pitäisi ottaa ne hoitaakseen). Tutkimuksissa on todettu, että terveydenhuollon tapahtumat toistavat itseään. Näistä tapahtumia tulisi tilastoida ja muodostaa aikasarjoja, joiden pohjalta suunnitelmallisuus ja ennakointi paranisivat.
Menestyvä toiminta perustuu suunnitelmallisuuteen niin päivähoidossa kuin terveydenhuollossakin.

maanantaina, elokuuta 04, 2008

Kyllä kansa tietää

Työkaverini Ralf Sund on fiksu mies, joka osaa kirjoittaa taitavasti. Hän on kirjoittanut kolumneja kesäisin Oulussa ilmestyvään sanomalehti Kalevaan. Tämä kolumni kolahti minuun, joten päätin laittaa sen tänne. Se, että politiikko ei ilmaise mielipidettään, on suurempi synti kuin tyhmä mielipide.


Kaleva 25.07.2008
Ralf Sund
Talouspoliittinen asiantuntija
STTK
KYLLÄ KANSA TIETÄÄ?

Poliitikot mielellään mainitsevat käyneensä turuilla ja toreilla keskustelemassa "kansan" kanssa. Poliitikon julkikuvan uskotaan paranevan pönöttämisestä kansalaisten parissa. Poliitikko perustelee mielellään puheitaan "kansalta" saadulla palautteella. Poliitikko haluaa antaa itsestään kuvan "kansan" ymmärtäjänä ja sen mielipiteiden välittäjänä. Kuva pehmenee ja kannatuksen uskotaan kasvavan.
Demokratiaan tämä sopii mainiosti. Ihanteen mukaan kansalaisilla on kaikki valta. Vaalien välillä "kansalta" haetaan neuvoa suoran palautteen avulla. Teoriassa tämä on kaunista. Todellisuus on täysin toinen.
Pääosin kyse on äänestäjien huijaamisesta, vastuun pakoilusta ja laiskuudesta. Petkuttamista se on siksi, että käsitys on kerätty hyvin epäluotettavalla tavalla. Oman mielipiteen perusteleminen toisten, "kansan", käsityksillä on vastuun pakoilua. Laiskuudestakin saattaa olla kysymys, koska yhteiskunnalliset näkemykset pitäisi perustella yhtäältä tiedolla ja toisaalta arvoilla.
"Kansa" on epämääräinen käsite, jolla on taianomainen merkitys demokratiassa. Totaalisessa epämääräisyydessä ollaan kun käytetään termiä "tavallinen kansa". Epämääräinen käsite, kansa, saa rinnalleen vielä epämääräisemmän: tavallinen.
Ay-liikkeessä kansan sijasta käytettiin ja käytetään edelleen "kenttää". "Kentän" mielipide on sitä tai tätä. Kentän mielipidettä tulee seurata. "Kentän" mielipiteeksi riittää ammattiosaston viiden henkilön kokouksen epämääräinen viesti.
"Kentän" mielipiteen tulkiksi kelpaa yleensä vain kokenut toimitsija. Nuorena tutkijana yli neljännesvuosisata sitten SAK:laisessa metalliliitossa ihmettelin kokeneempien työtovereiden kykyä tulkita "kentän" mielipidettä. Yleensä SKDL-taustaiset toimitsijat tiesivät, että "kenttä" pitää sosiaalidemokraattisen johdon palkkapolitiikka virheellisenä ja tuomittavana. Samaisen "kentän" käsitykset tiedettiin täysin toisiksi demaritoimitsijoiden tunnustelumatkojen perusteella.
Tutkijana käsittelin laajoja kyselyaineistoja, jotka oli kerätty parhaiden otantamenetelmien mukaan ja saatoin havaita, että molemmat "kentän" tulkit olivat täysin pielessä.
Kesän puheissa poliitikot ovat ahkerasti vedonneet "kansan" mielipiteisiin. SDP:n uusi puheenjohtaja Jutta Urpilainen vetosi Porin kesäisessä puoluejohtajien paneelissa usein "kansalta" saamaansa palautteeseen. Se oli kuulemma hyvin tyytymätön hallituksen politiikkaan. SDP:n uusi puheenjohtaja halusi viestittää maanläheisyyttä ja kansanomaisuutta.
Tässäkö oli paljon puhuttu SDP:n uudistuminen!
Pari päivää myöhemmin Jyrki Katainen totesi televisiossa, että hallituksen veroratkaisut eläkeläisten osalta ovat aikaansaaneet poikkeuksellisen paljon myönteistä palautetta. Samassa ohjelmassa eläkeläisjohtaja (sd.) totesi, että eläkeläisten tukala tilanne on tuottanut poikkeuksellisen paljon negatiivista viestiä. Taas yksi ja sama "kansa" oli välittänyt kaksi täysin erilaista viestiä.
Veikko Vennamon lentäviin lauseisiin kuului: "kyllä kansa tietää." Sanonnassa kiteytyy demokratiaihanteiden syvä olemus. "Kansalla" on jokin käsitys siitä, miten maan asioita tulisi hoitaa. Poliitikko vihjaa, että hän tietää tämän kansan käsityksen. "Kansalla" on lisäksi eri käsitys kuin johtavilla poliitikoilla.
"Kyllä kansa tietää" –slogan on vitsi. Tämän päivän poliitikkojen puheissa Veikko Vennamon sanonta voi hyvin. "Kansan" mielipiteeseen vedotaan yhtenään. Tämä ei – ikävä kyllä – ole osoitus demokratian jalostumisesta, vaan poliittisen johtajuuden katoamisesta. "Kansan" selän taakse piilottautuminen on politiikan näivetystauti.
Ei ole olemassa yhtä kansalaismielipidettä, johon voisi vedota. Kansalaisilla on hyvin erilaisia käsityksiä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kansalaisten niputtaminen samaan muottiin halveksii demokratiaa. Politiikassa on kyse erilaisuuden sietämisestä ja käsittelystä.
Poliitikkojen tapa vedota kansaan on kaiken lisäksi valheellinen. Satunnaisten torikommenttien ja yksittäisten viestien tulkitseminen kansan mielipiteeksi on pikemminkin tekosyy vastuun pakoilulle kuin aitoa demokratiaa.
Vaalien välillä kansalaisten käsityksiä saadaan parhaiten selville hyvin tehdyillä kyselytutkimuksilla. Poliitikkojen on terveellistä seurata suurien yhteiskunnallisten ratkaisujen mielipideilmastoa. Esimerkkinä merkittävästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä, jota seurataan mielipidetiedusteluilla, on Suomen mahdollinen jäsenyys Natossa. Kansalaismielipiteen vuoksi Suomen poliittinen johto ei ole kyennyt ottamaan ratkaisevaa askelta. Näin merkittävissä kysymyksissä poliitikkojen onkin syytä kuunnella kansalaisten mielipidettä.
Suomalainen politiikka on monella tavalla käymistilassa, jopa kriisissä. Äänestysaktiivisuuden lasku on oire taudista. Lääkkeeksi kansalaisten vieraantumiseen on syntynyt "kansan" nöyristely ja suoraan kansalaispalautteeseen vetoaminen mitä pienimmissä asioissa.
Yleisesti ottaen poliitikoille voisi suositella pyrkimistä johtajuuteen. Demokratiaihanteiden mukaista on vahvasti vetää linjaa vaalien välillä ja luottaa vaaleissa annettavaan tuomioon. Poliitikot elävät kuin vaaleja käytäisiin joka päivä. Tämä vie pinnallisuuteen ja epämääräisyyteen. Suomalaisen politiikasta puuttuu johtajuus. Haluaisin nähdä poliitikon, joka lyö nyrkin pöytään ja ilmaisee selkeästi tahtoa, perustelee mielipiteensä vankalla tiedolla ja kirkkaalla ideologialla. Meidän nykypoliitikkomme varovat selkeän mielipiteen ilmaisemista ja perustelevat vähät käsityksensä hevosmiesten tietotoimistosta saadulla ns. informaatiolla.

perjantaina, elokuuta 01, 2008

Mikä on kun Espoon keskuksen maine ei parane?

Muutamaan otteeseen on tullut surffailtua netissä eräillä keskustelupalstoilla, joilla on keskusteltu eri Espoon kaupunginosista. Espoon keskus ei tunnu pääsevän huonosta maineestaan irti, niin voimakkaasti sitä joissakin keskusteluissa parjataan. Useinmiten parjaajat ovat juuri niitä, jotka eivät tällä alueella ole käyneetkään.

Suvela on ehkä ollut 20 vuotta sitten levoton paikka, mutta minusta se vaikuttaa melko rauhalliselta alueelta vuonna 2008. Tavallisten ihmisten asuinpaikalta. Silti sen maine ei tunnu oikein parantuvan. Tarvittaisiin Suvelan kyläpäivät, joilla alueelle rakennettaisiin yhteishenkeä ja osoitettaisiin, että Suvelassakin osataan. Mukana tulisi olla urheiluseurojen, kaupungin ja muiden yhdistysten puuhamiehet ja - naiset. Näin jälkiviisaana Espoon kaupungin 550-vuotisjuhlatilaisuuksissa olisi voitu ottaa lähiöt hieman paremmin huomioon, järjestämällä esimerkiksi kyläjuhlia.

Me demarit yritämme osaltamme rakentaa yhteishenkeä. Olemmme mukana järjestämässä lapsiperheiden tapahtumaa Suvelan asukaspuistossa la 6.9. Kaikki sinne!