Blogi jää kesätauolle, mutta tässä kolme vinkkiä kesälukemiseksi:
1. PAAVO LIPPONEN Järki voittaa Otava 2008, 240 s.:
Luettuani kirjan olin hieman hämmentynyt. Oliko tämä nyt huono vai hyvä kirja? Kallistuin hyvän puolelle. Pidin sivistystä käsitelleistä osioista, mutta historia-osioissa, varsinkin Suomen jatkosodan historiaa, koskevissa osioissa olin vähän pettynyt. Onko Lipponenkin mennyt mukaan jatkosodan torjuntavoittoylistykseen, jota nuoremman polven tutkijat ovat tarkastelleen vähän kriittisemmin? En myöskään ole samaa mieltä Lipposen kanssa siitä, että DDR-yhteyksien selvittäminen on politisoitunut oikeisto-vasemmisto kysymykseksi. (Meniköhän se noin? En voi tarkistaa sitä kirjasta, kun se oli lainakirja). Enkä myöskään pitänyt siitä, että Lipponen väheksyy Erkki Tuomiojan kirjoja. Häivähdys punaista oli hyvin kirjoitettu, arkistolähteisiin perustuva teos.
Mutta lukekaa itse. On se toista luokkaa kuin politiikkojen vaalikirjat.
2. Timo Vihavainen (toim.): Opas venäläisyyteen. Otava 2007. 352 s.,
Tässä on erinomaisesti kirjoitettu kirja venäläisyydestä. Kirjassa on eri kirjoittajien artikkeleita Venäjän kulttuurista, historiasta, kielestä ja jne. Mielenkiintoinen kirja mielenkiintoisesta maasta. Suosittelen.
3. Ville Kopra ja Heidi Lehikoinen (toim.): Parempaa sosiaaliturvaa - 40 ensimmäistä esitystä. Kalevi Sorsa -säätiön julkaisuja 2/2008
Lopuksi vielä täysin erilainen teos edellisiin verrattuna. Kävin innolla kimppuun, mutta teos kyllä uuvutti minut. Olisin kaivannut hieman tiivistämistä ja rohkeutta jättää osan asioista pois kirjasta. Olisiko esitystapa ollut virkistävämpi, jos ensiksi olisi esitetty esitys ja sitten perusteltu? Nyt ehdotukset hukkuvat tekstin sisään. Minua vähän kiusasi se, että en tiennyt kuka raportin on kirjoittanut, kuinka paljon oli toimittajien tekstiä, entä muiden.
Pitäisi tietenkin kommentoida itse esityksiä, mutta kun ei jaksa.
Mutta täytyy nostaa hattua Ville Kopralle ja Heidi Lehikoiselle, kun ovat saaneet julkaisun kasattua.
Hyvää kesää!
torstaina, kesäkuuta 26, 2008
keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008
On onni asua Espoossa
Espoon kaupungilla menee taloudellisesti hyvin, suorastaan loistavasti. Olen lukenut Espoon kaupungin vuosikertomusta viime vuodelta ja melkein tekee mieli lonksutella henkseleitä.
Kaupungin verotulot kasvoivat 9,3 % enemmän vuonna 2007 edelliseen vuoteen verrattuna. Hyvä työllisyyskehitys yhdistettynä yritysten hyvään tuloskuntoon näkyy Espoon verotulojen kasvussa.
Mutta kulujakin on, toimintakulut (kulut jotka siis menevät kunnan toimintojen pyörittämiseen) kasvoivat 8,9 % ja henkilöstömenot 7.7 %. Espoo eroaa siinä suhteessa monesta kaupungista, että sen toimintakuluista yli kolmasosa menee palvelujen ostoihin. Pienissä kaupungeissa henkilöstömenot ovat yleensä 80 % toimintakuluista.
Espoolla pyyhki siinäkin mielessä hyvin, että se (tai oikeastaan me) pystyimme rahoittamaan investointimme omalla tulorahoituksellamme. Eli uusia kouluja tai päiväkoteja varten ei tarvinnut ottaa lainaa. Lainaa kaupungilla on muuten 121 miljoonaa euroa. Se ei ole mitään, vain 508 € asukasta kohden.
Ylipäätänsä kun tarkastelee kaupungin taloudellisia tunnuslukuja, niin täytyy todeta, että hyvältä näyttää. Vertailin nopeasti toisen menestyjäkaupungin Oulun tunnuslukuja ja nopealla vilkaisuilla Oulu jää tässä vertailussa kakkoseksi.
Tulevaisuuden Espoota on rakennettava niin, että meillä on myös jatkossa hyvässä taloudellisessa tilanteessa oleva kaupunki. Vaurautta tulee kuitenkin jakaa kaupunkilaisten hyväksi. Minä priorisoisin Espoossa vanhustenhuoltopalveluita ja opetuspalveluita. Vanhukset tarvitsevat inhimilliset palvelunsa ja lapsiin sijoitetut eurot saadaan kyllä korkojen kanssa takaisin.
On muuten sääli, että kuntalaiset eivät seuraa kotikuntansa taloudellista tilannetta. Kuinka moni muistaa edes, mikä on Espoon veroprosentti.
Kaupungin verotulot kasvoivat 9,3 % enemmän vuonna 2007 edelliseen vuoteen verrattuna. Hyvä työllisyyskehitys yhdistettynä yritysten hyvään tuloskuntoon näkyy Espoon verotulojen kasvussa.
Mutta kulujakin on, toimintakulut (kulut jotka siis menevät kunnan toimintojen pyörittämiseen) kasvoivat 8,9 % ja henkilöstömenot 7.7 %. Espoo eroaa siinä suhteessa monesta kaupungista, että sen toimintakuluista yli kolmasosa menee palvelujen ostoihin. Pienissä kaupungeissa henkilöstömenot ovat yleensä 80 % toimintakuluista.
Espoolla pyyhki siinäkin mielessä hyvin, että se (tai oikeastaan me) pystyimme rahoittamaan investointimme omalla tulorahoituksellamme. Eli uusia kouluja tai päiväkoteja varten ei tarvinnut ottaa lainaa. Lainaa kaupungilla on muuten 121 miljoonaa euroa. Se ei ole mitään, vain 508 € asukasta kohden.
Ylipäätänsä kun tarkastelee kaupungin taloudellisia tunnuslukuja, niin täytyy todeta, että hyvältä näyttää. Vertailin nopeasti toisen menestyjäkaupungin Oulun tunnuslukuja ja nopealla vilkaisuilla Oulu jää tässä vertailussa kakkoseksi.
Tulevaisuuden Espoota on rakennettava niin, että meillä on myös jatkossa hyvässä taloudellisessa tilanteessa oleva kaupunki. Vaurautta tulee kuitenkin jakaa kaupunkilaisten hyväksi. Minä priorisoisin Espoossa vanhustenhuoltopalveluita ja opetuspalveluita. Vanhukset tarvitsevat inhimilliset palvelunsa ja lapsiin sijoitetut eurot saadaan kyllä korkojen kanssa takaisin.
On muuten sääli, että kuntalaiset eivät seuraa kotikuntansa taloudellista tilannetta. Kuinka moni muistaa edes, mikä on Espoon veroprosentti.
keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008
Politiikan rappio vai tappio?
Puolueeni sai uuden puheenjohtajan. Näin noin vuoden jäsenenä olleena, on vaikea sanoa, mikä muuttuu ja miten. Puheenjohtajan ja puoluesihteerin kontrasti edeltäjiin on kyllä melkoinen. Puheenjohtajaksi valittiin nuori, koulutettu nainen, jonka kaulassa loisti risti. Puoluesihteeriksi taas fiksun ja kiltin näköinen fyysikko. Eihän siellä vihreiden puoluekokousta pitänyt olla? Puoluekokousedustajienhan piti olla niitä vanhoja "kunnon" demareita, jotka eivät hevillä hae muutosta. Nyt tuli muutosta sitten kerralla.
Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, millainen uuden SDP:n linja tulee olemaan. Unelmia pitää olla, mutta mistä rahat otetaan? Tähään palaan vielä.
Sen verran mielenkiintoiselta tapahtumalta puoluekokous vaikutti, että seuraavalla kerralla pitää yrittää päästä itsekin paikalle, vaikka vain seuraamaan.
Otsikkoni viitaa vaalirahoitusjupakkaan. Voittajia tässä jupakassa ei tule olemaan, vaikka oppositio kernaasti voittajan viittaa kaipaakin. Surullisinta koko roskassa on se, että politiikan arvostus kansan silmissä pienenee taas. Ei siinä auta oletko demari, kepulainen vai rkp:läinen, samaa huijarisakkia koko porukka, tuumii moni tavallinen tallaaja. Siinä, että yritykset tukevat ehdokkaita, ei minusta ole mitään pahaa - tuen saajan vain pitäisi ilmoittaa se avoimesti. Toki jos summat kasvavat liian suuriksi, ongelmia syntyy.
Uskoakseni suurin osa puolueitten paikallisosastoista on aika lailla vähävaraisia, jotka eivät pysty tukemaan omia ehdokkaitaan juuri millään lailla. Oma yhdistykseni Keski-Espoon demarit on ainakin varoiltaan vähäinen, mutta ideoiltaan rikas (mikä kielikuva!). Tämä ruohonjuuritason toiminta - minkä takia minäkin liityin puolueeseen - on vaarassa joutu leimatuksi samaksi politiikkojen suhmuroinniksi. Toivottavasti olen väärässä, kunnallisvaaleissa ja niiden äänestysprosenteissa se nähdään.
Mutta sotku tuo karmaisevasti esille sen, kuinka paljon rahaa vaalityö vaatii ja kuinka sinisilmäisesti ehdokkaat ovat haalineet rahaa mistä vain. Mahdollisista kytköksistä välittämättä.
Sen verran sotku on itseenikin on vaikuttanut, että omissa tulevissa (yhdessä tai useammassa) kampanioissani aion julkaista sentilleen saamani rahat. Toivottavasti on joskus jotakin julkaistavaa. Moraalini mitataan , jos joku mummo sattuisi lahjoittamaan minulle 500 € ehdolla, etten julkista hänen nimeänsä. Sitten on pakko sanoa: kiitos ei, mutta olisi taidetta myynnissä....
Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, millainen uuden SDP:n linja tulee olemaan. Unelmia pitää olla, mutta mistä rahat otetaan? Tähään palaan vielä.
Sen verran mielenkiintoiselta tapahtumalta puoluekokous vaikutti, että seuraavalla kerralla pitää yrittää päästä itsekin paikalle, vaikka vain seuraamaan.
Otsikkoni viitaa vaalirahoitusjupakkaan. Voittajia tässä jupakassa ei tule olemaan, vaikka oppositio kernaasti voittajan viittaa kaipaakin. Surullisinta koko roskassa on se, että politiikan arvostus kansan silmissä pienenee taas. Ei siinä auta oletko demari, kepulainen vai rkp:läinen, samaa huijarisakkia koko porukka, tuumii moni tavallinen tallaaja. Siinä, että yritykset tukevat ehdokkaita, ei minusta ole mitään pahaa - tuen saajan vain pitäisi ilmoittaa se avoimesti. Toki jos summat kasvavat liian suuriksi, ongelmia syntyy.
Uskoakseni suurin osa puolueitten paikallisosastoista on aika lailla vähävaraisia, jotka eivät pysty tukemaan omia ehdokkaitaan juuri millään lailla. Oma yhdistykseni Keski-Espoon demarit on ainakin varoiltaan vähäinen, mutta ideoiltaan rikas (mikä kielikuva!). Tämä ruohonjuuritason toiminta - minkä takia minäkin liityin puolueeseen - on vaarassa joutu leimatuksi samaksi politiikkojen suhmuroinniksi. Toivottavasti olen väärässä, kunnallisvaaleissa ja niiden äänestysprosenteissa se nähdään.
Mutta sotku tuo karmaisevasti esille sen, kuinka paljon rahaa vaalityö vaatii ja kuinka sinisilmäisesti ehdokkaat ovat haalineet rahaa mistä vain. Mahdollisista kytköksistä välittämättä.
Sen verran sotku on itseenikin on vaikuttanut, että omissa tulevissa (yhdessä tai useammassa) kampanioissani aion julkaista sentilleen saamani rahat. Toivottavasti on joskus jotakin julkaistavaa. Moraalini mitataan , jos joku mummo sattuisi lahjoittamaan minulle 500 € ehdolla, etten julkista hänen nimeänsä. Sitten on pakko sanoa: kiitos ei, mutta olisi taidetta myynnissä....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)