tiistaina, huhtikuuta 29, 2008

Laimea puheenjohtajakisa

Demareiden puheenjohtajakisa on ollut minulle pettymys. Se on laimeaakin laimeampi. Eroja ehdokkaiden ei näytä syntyvän ja vaikka syntyisikin, ne eivät näy missään. Media ei ole kiinnostunut puheenjohtajakilpailusta, kun ehdokkaita on yhdeksän. Miten minusta tuntuu, että Keskustan puoluesihteerikisakin sai enemmän huomiota muutama vuosi sitten? Voi olla, että aika kultaa muistot tämänkin asian suhteen.

Ehdokkaita on siis liikaa! Herrat Kiljunen, Kantola, Skinnari ja Koskinen sekä Rouva Viitanen voisivat tehdä puolueelle palveluksen, pakata laukkunsa ja luopua kisasta. Jäljellejääneillä on jotain mahdollisuuksia puheenjohtajaksi, joten heidän pitäisi päästä enemmän esille.

Toisaalta, minähän en ole puoluekokousedustaja, joten minulla ei ole vaikutusvaltaa. Toivon sydämestäni, että vielä koittaa päivä, jolloin demareiden piirissä järjestetään jäsenäänestys puheenjohtajasta.

Olin ajatellut mennä kuuntelemaan Espoossa järjestettävää puheenjohtajaseminaaria, mutta se pidettiin klo 13 arkipäivänä. Jäi siis menemättä. Vaikka Espoossa demareiden kannatus on alhainen, niin juuri tänne uuden ajan puheenjohtajaehdokkaiden tulisi suunnata. Demareiden tulisi näyttää espoolaisille, että vaikka asut omakotitalossa ja tienaat hyvin, niin voit silti äänestää meitä. Ja se näyttäminen sujuisi parhaiten juuri puheenjohtajaehdokkaiden toimesta.
Mutta ei, sekin tilaisuus meni sivu suun.

perjantaina, huhtikuuta 25, 2008

Mitä tulisi tehdä huumenuorille?

Istui eilen junassa kolmen nuoren ihmisen vieressä. He olivat selvästi kaman käyttäjiä. Yksi heistä, noin 25-vuotias, näytti tosi huonolta ja sairaalta. Jutut olivat kuitenkin ihan fiksuja, joten kovin aineissa he eivät matkalla olleet. Mietin jälkeenpäin, tai pikemminkin tunsin vähän epätoivoa siitä, että miten heitä voisi auttaa? Pitäisikö saarnata, että huumeeton elämä on paljon mukavampaa? Tai pelotella kuolemalla, sillä luultavasti niistäkin kolmesta tyypistä joku kuolee aineisiin? Olisiko pitänyt tarttua nuorimmaista tyttöä kädestä, katsoa silmiin ja yrittää sanoa, että lopeta huumeiden käyttö?

Saarnaaminen ei taida auttaa ja en ole varma valistuksen toimivuudestakaan. On vain niin surkeaa, että joidenkin elämä valuu viemäriin, eikä sitä tunnu mikään pysäyttävän. Voi vain kuvitella sitä omaisten ja ystävien tuskaa, kun huumeet vievät nuoren.
Samana aamuna löysin ensimmäisen huumeruiskun Tuomarilan asemalta, siellä se lepäsi keskellä pyörätietä. Moni oli varmasti kävellyt sen ohi, mutta minä lopulta pistin sen roskikseen. Itse piikki oli jo kadonnut.

Oma roskienkeräilyprojektini alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta. Kerään muovipurkkeja – ja pakkauksia, jotka aion toimittaa energiajätekeräykseen. Lähin keräyspiste sijaitsee Isossa omenassa. Siellä tulee käytyä niin harvoin, että varasto alkaa uhkaavasti täyttyä kaiken maailman purnukoista. Kierrättäminen on hankalaa. Samoihin aikoihin kun viimeksi kirjoitin aiheesta, Hesari kirjoitti parikin pientä juttua jätteenpolttolaitoksista. Luonnonsuojelujärjestöt vastustavat jätteiden polttamista, koska he pelkäävät, että ihmiset eivät jaksa sitten enää kierrättää ollenkaan. Onko tilanne sitten nyt parempi, kun energiajätteen kierrättäminen on käytännössä erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta? Muoviroskat makaavat hamaan tulevaisuuteen asti kaatopaikalla. Eikö sekin jäte kannattaisi polttaa energiajätteenä? Jos jätteenpolttolaitos tulee, kierrättämistä tulee tehostaa erittäin paljon.

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Tullaan, tullaan

Kirjoittelu on ollut viime aikoina todella vähäistä. Lomareissu vei osansa, sitten tuli sairasteltua. Minuun iski ensimmäistä kertaa elämässä jokin influenssa-virus. Kuumetta ja flunssaa riitti useaksi päiväksi, toipuminen vei viikon.

Nykyisin suurinta hupiani on odottaa Länsiväylä-lehden uusinta numeroa ja siinä olevia mielipidekirjoituksia. Sunankaari jaksaa puhuttaa ja ilokseni olen huomannut, että kannattajatkin ovat heränneet ja puolustavat tiehanketta. Kunhan päättäjät (kaupunginsuunnitelulautakunta) käsittelisi asian ja tiehanke saataisiin eteenpäin.

Olen tehnyt noin kuukauden verran keräysprojektia. Olen pistänyt isommat muoviroskat (tyhjät laatikot, viilipurkit, jne.) talteen. Aion viedä ne johonkin energiajätteen keräyslaatikkoon, kunhan saan selville lähimmän paikan sijainnin. Meidänkin perheeltä kertyy uskomaton määrä muovitavaraa pelkästään ruokapakkauksista, vaikka emme liiemmin eineksiä käytäkkään. Tuntuu järjettömältä, että tätä jätettä ei hyödynnetä (polteta), vaan se jää makaamaan kaatopaikan syövereihin. Nyt energiajätteen kierrättäminen on tehty niin hankalaksi, että saa olla todella innostunut jaksaakseen kerätä ja toimittaa muoviroskat eteenpäin. Pitäisikö siis lisätä jäteenpolttolaitoksia? Pitää ottaa asiasta selvää.