maanantaina, tammikuuta 28, 2008

On se kumma

Lauantai tuli vietettyä Haminassa. Ystäväperheemme kunnostavat vanhaa mummolaansa vapaa-ajan asunnoksia. Sijainti on mitä mainioin, Helsingistä Haminaan ajaa noin puolessatoista tunnissa, ja talo sijaitsee meren rannalla. Remonttiprojekti on kuitenkin kohtuullisen suuri, jos kaikki heidän suunnitelmansa tehdään kerralla.

Panun kanssa teimme lauantaina lattiaa keittiöön ja pikkuvessaan. Levytimme lattian, porasimme lvi-putkille reiät ja vähän fiksasimme sisäseinää. Jälki oli aika hyvää, oikeastaan yllättävän hyvää minun tekemäkseni. Panu - rehellinen Lapin mies- on kyllä niin kova työmies, että minäkin pohjoisen poikana olen kummissani. Hän voisi varmaan tehdä remonttia läpi yön, muutamalla tauolla. Toivottavasti Panu kuitenkin ei rasita itseään liikaa, sillä hiljaa hyvä tulee. Sen verran lauantai-iltana väsytti, että saunan ja parin oluen jälkeen, uni tuli nopeasti. Oli työmiehen olo.

Työmiehistä puheen ollen. Leppävaarassa rakennetaan kerrostaloa. Ajoin paikan ohi neljä kertaa viikonloppuna: perjantaina 21.45, 00.15, 07.45 ja 20.45. Kaikkina muina aikoina paitsi lauantai-iltana kaksi kaveria muurasi noin viidennen kerroksen kohdalla. Valot vaan loistivat. On sisähommat helppoja...

Sen verran remonttihommat aina kiihottavat mieltä, että aloin taas suunnittelemaan vanhempieni kesämökin kunnostusta. Se olisi hieno pistää kuntoon pienelllä pintaremontilla.

Otsikkoni tulee muuten siitä, että viikko sitten lähetin Espoon kaupunginsuunnittelulautakunnan jäsenille sähköpostia Sunankaaren jatkoa koskien, mutta en ole saanut yhtään vastausta. Kirjoitin asiallisen viestin ja oletin, että joku edes kiittäisi viestistä, mutta mitään ei ole kuulunut. He saavat varmasti paljon sähköpostia, mutta olisi nyt joku edes voinut vastata lyhyesti.

Kun minä olen jonkin lautakunnnan jäsen, niin vastaan varmasti viesteihin. Tämä oli ensimmäinen vaalilupaukseni. Huomatkaa itsevarmuuteni, käytin kun-sanaa, en jos- sanaa.

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008

Kokouksen satoa

Eilen illalla oli Keski-Espoon demarien kokous. Keskustelimme kevään asioista, kunnallisvaaleista ja ajankohtaisista kunnallisasioista. Kokouksessa kyseltiin alustavaa halukkuutta kunnallisvaaliehdokkuuteen ja minäkin lupauduin alustavasti ehdokkaasti. Siitä se lähtee. Näyttää, että meidän osastolta vaaleihin lähtee aika hyvä porukka. Kunhan saataisiin jokin nuori maahanmuuttaja ehdokkaaksi, niin lista voisi olla hyvä.

Illalla tuli kieltämättä mieleen ristiriidat verkkomaailman ja järjestömaailman välillä. Vaikka olenkin ollut aika paljon järjestötyössä mukana (en tosin valtakunnallisissa järjestöissä) ja olen töissä järjestössä, niin kyllä nuorelle ihmiselle, joka pyörii Facebook-maailmassa, puolueen toiminta voi tuntua älyttömän vanhanaikaiselta.

Osasto esittää, piiiritoimikunta päättää, äänestetään ehdokkaista, istutaan kokouksissa ja noudatetaan esityslistaa. Tylsäähän- vaikka osin välttämätöntä- se on. Miten siiitä saisi houkuttelevampaa?

lauantaina, tammikuuta 19, 2008

Sunankaaren jatko - kolmas kerta toden sanoo?

Perjantain Länsiväylä-lehti kirjoitti "1 500 vastustaa adressilla
Sunankaaren jatketta". Adressi oli luovutettu kaupunginvaltuuston neuvottelutoimikunnalle.

Minä kannatan yhä Sunankaaren jatkon rakentamista, ellei parempaa vaihtoehtoa Sunan ja Tuomarilan yhdistämiseksi löydy. Tieyhteys tarvitaan, jotta pussinperistä päästään eroon.

Minusta on aika naurettavaa, että tiehanketta vastustetaan sillä perusteella, että
" vilkas läpikulkuliikenne aiheuttaisi vaaratilanteita neljään kouluun, kolmeen päiväkotiin,
neljään leikkipuistoon ja viidelle pallokentälle kulkeville." Sen linjauksen, josta Sunankaaren jatke tulisi menemään, varrelle on tasan tarkkaan yksi päiväkoti. Kaikkien muiden koulujen, päiväkotien, puistojen ja pallokenttien vierellä on jo tie. Ihan turhaa liioittelua. Se on minusta jopa vähän törkeää, että lapsiin liittyvät tilat ja paikat valjastetaan oman edun ajamiseksi. Minusta tässä on kuitenkin kyse siitä, että linjauksen varrella asuvat eivät (luonnollisesti) halua tietä takapihalleen ja lisäksi lähialueiden omakotiasukkaat vastustavat-omakotiasukkaiden tapaan- kaikkia omaa rauhaansa häiritseviä hankkeita. Inhoan not in my backyard-mentaliteettia!

Minä en usko yhtään siihen, että Sunankaaren jatko lisäisi läpiajoliikennettä Kauniaisten suunnalta Espoonväylälle, vaan tieyhteyttä käyttäisivät pääasiassa Sunan ja Tuomarilan asukkaat. Hehän tästä hankkeesta hyötyisivät, ei kenenkään kauempana asuvan kannata lähteä kiertämään Sunan kautta ajaessaan Espoonväylälle. Nopeusrajoituksilla ja hidasteilla tien käyttöä ja nopeuksia pystytään säätelemään nykyaikana erittäin hyvin.

Haluan vähentää Suvelan läpiajoliikennettä, mutta haluan myös paremman yhteyden Tuomarilan puolella toimiviin päiväkoteihin ja kouluihin.

Poliittisille päättäjille tämä case on mielenkiintoinen. Minkä painoarvon adressin saa? Edustaako se yleistä mielipidettä? Kuinka moni kehtaa kieltäytyä adressin allekirjoittamisesta, kun joku pimpottaa ovikelloa ja vetoaa allekirjoitusta hyvälle asialle.

Pitääkö minun alkaa kerätä vasta-adressia, jotta muiden mielipiteet tulisivat esille. Jos asioista päätetään adressien avulla, niin mitä virkaa poliittisilla päättäjillä on? Sen kun kerätään adresseja adressien perään.