Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2007.

Espoon päättäjät- onko Espoon keskus aliedustettuna?

Käväisin lauantaina Espoontorilla, jossa oli demareiden vaalitilaisuus. Kahvia ja karkkia. Paikalla piti olla Arja Alho ja Miranda Vuolasranta, mutta he eivät olleet vielä saapuneet. Katselin Mirandan esitettä ja häntäpä voisin vaikka äänestää. Minusta olisi hienoa, jos vähemmistön edustaja (edes yksi) pääsisi eduskuntaan. Se tekisi hyvää kansanvallalle. Romaanit ovat yhä aika huonossa asemassa suomalaisessa yhteiskunnassa ja selkeä äänitorvi heille olisi paikallaan.
Olen joskus nähnyt Mirandan telkkarissa ja hän vaikutti ihan fiksulta. Tuumitaan...

Toivottavasti demareiden uusi vaali-ilme tuo vähän väriä myös Keski-Espoon demareiden vaalitilaisuuksiin. Arvostan vapaaehtoisia vaalityöntekijöitä, jotka uhraavat omaa aikaansa ehdokkaiden avuksi, mutta oli kovin iäkkään puoleista demareiden joukko. Paikalla oli yksi nuorempi ehdokas, mutta muuten minun ikäpolveni puuttui kokonaan. Kai se on niin, että nuorten tai alle 35-vuotiaiden on coolimpaa olla espoolainen kokoomuslainen kuin demari.…

Päivän lyhyet-aiheena Espoo

Aamun hesarissa oli kaksi mielenkiintoista juttua: asuntojen kalliista hinnoista sekä Tapiolan liikekeskustan uusista suunnitelmista.

Kuten kaikki täällä asuvat tietävät, asunnot ovat p-seudulla kalliita. Hesarin jutussa ei sinänsä ollut mitään uutta, siinä todettiin esimerkiksi se, että ongelmat ovat kaavoituksessa, verotuksessa ja rakenteissa. Tyhjät tontit eivät herätä ympäristöministeriän ylijohtajan mukaan herätä mitään hermostumista. Näin on. Olen itsekin ihmetellyt, että miksi meidänkin lähistöllä on tyhjiä tontteja. Yksi niistä on Hösmärinpuiston päiväkodin vieressä, unelmapaikalla. Miksei talo jo nouse? Bussi 156 päättärin vieressä on ihan turhaa joutomaata, ei muuta kuin taloja siihen ja äkkiä. Muitakin löytyy. Räikein esimerkki on vanhempieni viereiseltä tontilta. Talo on ollut tyhjillään 15 vuotta, nurmikko leikataan, mutta mitään muuta ei sitten tapahdu. Tässä tapauksessa kyse lienee tunneseikoista, mummo ei tahdo myydä tonttia. Mitä tuhlausta! Kunnon verot asumattomille …

Viattomuuden loppu

Esikoisemme Elsa (2 v 5 kk) kokeili hiihtämistä ensimmäistä kertaa sunnuntaina. Lumisade teki maan valkoiseksi ja pitihän naapurilta lainattuja suksia kokeilla. Se meni ihmeen hyvin, Elsa älysi heti liikuttaa jalkojaan siten miten suksilla niitä liikutetaan. Totuuden nimissä, suksien pohjiin tarttui sen verran lunta, että hiihtäminen näytti enemmän tepastelulta. Siitä se treenaminen kohti 2020-luvun olympialaisia alkaa...

Katson tässä kirjoittaessani tv:stä leffaa Hurricane, vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Se tuo mieleeni kirjan kuolemantuomituista, joista kirjoitin aikaisemmmin. Kirjahan kertoi kuolemaantuomituista, jotka välttivät teloituksensa USA:n korkeimman oikeuden päätöksellä, kun korkein oikeus 1970-lun alkupuolella päätti, että kuolemaantuomio on perustuslain vastainen. Noin 300 kuolemaantuomittua sai elämälleen jatkoajan. Kuolemaantuomio palasi takaisin noin neljän vuoden kuluttua.

Kirjan kirjoittaja on toimittaja/juristi, joka oli avustanut kuolemaantuomittua Texasissa, l…

Löytö

Viikko sitten kerroin uudestä löydöstämme, jonka teimme Laajasalon pelastusarmeijan kirpputorilta. Ostimme sieltä lipaston, joka on noin 150 cm korkea ja metrin levyinen. Laitan viereen kuvan. Ovien takana kolme hyllyä ja ylhäällä on kaksi vetolaatikkoa. Lipastossa on lisäksi jännä koristetaso, joka on irrallinen. Siinä on vähän jugend-tyylin tuntua. Pidän vanhoista huonekaluista, koska ne ovat yleensä kestäviä ja niissä on vähän särmää. Niin tässäkin kaapissa. Mistähän se on löytänyt tiensä pelastusarmeijan kirpparille? Se on ehkä 1920-30-luvulta (arvaus), joko koivusta tai männystä tehty. Mutta ei huono löytö kirpparilta. Ja ei maksanut paljoa. Oikea hinta oli 450 €, mutta kirpparilla oli alennusmyynti (-50 %), joten maksoimme 225 €. Sillä ei saa edes Ikeasta mitään vastaavaa. Olemme ostaneet samaisesta paikasta jo kolme kaappia, suurin piirtein samaa ikäluokkaa olevia. Nyt asumme sen verran kaukana, että siellä ei tule käytyä niin säännöllisesti kuin ennen. Joku sisustustoimittaja k…

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

Huomenna koittaa taas arki, palaan töihin. Isyysvapaa on ohi. Aika meni kuin siivillä, mutta mukavaa oli. Kyllä lasten kanssa oleminen on kuin rahan panemista pankkiin. Jo tässä viidessä viikossa, jotka kotona vietin, nuorempi Ilona tyttömme on kehittynyt paljon. Liikkuminen (ryömintä) on parantunut ja kiinnostuneisuus eri asioihin on lisääntynyt. Mutta hän on kuitenkin säilyttänyt iloisuutensa - hymyä riittää.

Olimme tänään viimeisen päivän kunniaksi retkellä Korkeasaaressa. Ilma näytti vähän huonolta aamusella, mutta lähdimme matkaan kuitenkin. Olimme ekat asiakkaat koko puistossa! Ehkä neljä muuta ihmistä näin siellä koko aamupäivän aikana. Leijonat olivat virkeinä ja katselivat meitä uteliaasti. Ne seurasivat Elsan kävelyä niin tarkasti, että meistä alkoi tuntua, että ne miettivät häntä pienenä ateriana.... Käytiin vielä itiksessä ( I love Itis) ostamassa muutamat takit ja meidän vakiokirpparilla (Pelastusarmeijan kirppiksellä Laajasalossa). Tehtiin hyvä löytö, siitä vähän enemmän…

Oulun kaipuu?

Edellisessä viestissäni valittelin Espoon olevan autokaupunki. Onhan se, mutta Oulu se vasta autokaupunki on. Siellä julkisen liikenteen vuorot ovat sen verran harvoja, että niitä käyttämällä on hankala ehtiä paikasta toiseen kohtuu ajassa. Siksi töihin, kauppaan ja harrastuksiin ajellaan autolla. Mikäs on ajaessa, kun ruuhkia ei ole. Samalla tulee lisää saasteita, enkä pääse tulevina vuosina hiihtämään Oulussa käydessäni, kun ilmasto lämpenee. Vähän kärjistetäen. Oululaiset ovat kyllä kovia polkemaan pyörällä, joten se olkoon heille plussaksi.

Pointtini on se, että autoilun haittapuolia ei ehkä itse huomaa oikeastaan muuallla kuin isoimmissa kaupungeissa. Pääkaupunkiseudulla jokainen autoilija tajuaa ruuhkissa jonotellessaan, että jokin mättää ja että nämä pakokaasut eivät voi olla hyväksi ympäristölle. Siellä missä ruuhkia ei ole, voi ajella rauhassa ilman ruuhkia ja kukapa silloin ilmastoa ajattelee. Eihän minulla maan matosella ole mitään todellista tekemistä ilmastomuutoksen kanss…