torstaina, joulukuuta 28, 2006

Espoon palvelut

Kävimme tänään vaimoni kanssa Espoon uudessa taidemuseossa WeeGee-talossa. Siellä on modernin taiteen museo Emma, Espoon kaupunginmuseo, Kellomuseo, Helinä Rautavaaran museo ja Lelumuseo. Kävimme siellä koko perheen kanssa pari kuukautta sitten, mutta illoin aika meni pääasiassa lelumuseossa. Nyt menimme sinne kahdestaan, koska halusin nähdä modernin museon hieman tarkemmin. Itse talohan on jo nähtävyys, se on vanha painotalo, joka sopii museoksi erinomaisesti. Mutta ei, minusta ei saa kuvataiteen suurinta ystävää.Se ei vaan kosketa, en saa siitä juuri mitään irti. Olihan siellä jänniä ja poikkeavia teoksia, mutta en löydä niistä sen suurempaa sanomaa. En ole mitenkään kovin taiteellinen tyyppi, joten ehkä sekin selittää asiaa hieman. Eikä kyse ole pelkästään modernista taiteesta, vaan kuvataiteista yleisemmin. Kun ei kosketa, niin ei kosketa. On varmaan hirveää olla taiteilija, jolla on kauhea luomisvimma ja sanomisen pakko, mutta teoksia ei ymmärretä taiteilijan haluamalla tavalla. Vai onko sellaista tapaa ollenkaan?

Espoon kaupunginmuseon näyttely oli paljon mielenkiintoisempi jo sen takia, että olen kiinnostunut historiasta. Siellä oli näyttely Espoon historiasta. Kyllä se on myönnettävä, että kovin on kapoinen tämä Espoon historia. Ei Espoossa ole ollut oikein mitään merkittäviä rakennuksia/kyliä/tapahtumia Suomen historian kannalta. Ei muutama kartano mitään merkitse. Espoon on niin nuori kaupunki Helsinkin läheisyydessä, että Espoo on ollut aina vähän kauttakulkupaikka.

Olen aika tuore espoolainen, olemme asuneet täällä vähän alle vuoden. Minun on vaikea tottua siihen, että kaupungilla ei ole oikein selkeää keskustaa, vaan keskustan muodostovat eri alueiden keskustat. Oulussa, Turussa ja Helsingissä-joissa olen aiemmin asunut-oli selkeät keskustat, ja pidin siitä. Täällä Espoossa on Tapiolaa, Leppävaaraa, Espoon keskustaa ja Matinkylää (Iso-Omenaa). Suoraan sanottuna en pidä siitä. Espoo on autokaupunki, ei siitä pääse mihinkään. Oikein harmitti,kun ajelimme Tapiolasta isoon omenaan hakemaan silmälaseja, se että Merituulenkatu (joka on länsiväylän suuntainen tie Tapiolan ja Suomenojan välillä) on mitä on. Sen varrella on pääasiassa autokauppoja, vaikka se voisi olla yhdistävä katu Olarin ja Tapiolan välillä. Espoo on kaavoitettu niin harvaan, että kaupunkimaista rakennetta, jota toiveeni vaatisi, ei Merituulenkadulla ole. Nyt se on vain autokatu, kun se voisi olla pitkä bulevardin omainen tie. Autokaupat voisi sitten heivata jonnekin kehä kolmoselle.

Mutta taidan olla mielipiteeni kanssa yksin, sillä espoolaiset tuntuvat viihtyvän hyvin espoossa.

Toinen asia,mikä minua tympii on suunnitelma Lommilan kauppakeskuksesta. Se on kehä III ja Turunväylän risteyskohdassa oleva alue, jossa on nyt esimerkiksi Ikean-tavaratalo. Autoliikenteen kannalta paikka on erinomainen, siis liike-elämän kannalta. Ja sinne on suunniteltu jotain isoa kauppakeskusta, jossa olisi erikoisliikkeitä ja/tai retail-tyyppisiä liikkeitä. Siinä olisi taas yksi iso kauppakeskus kehätien varrella, Jumbon, Ompun ja Sellon lisäksi. Ja minä en pidä niistä. Jumbo on kuin helvetin esikartano. Julkiset liikenneyhteydet olisivat onnettomat, kävellen tai pyöräillen matka olisi hankala ja epämukava ja kaiken lisäksi
Espoontorin kauppakeskus, joka sijaitsee Espoon keskuksessa kuolisi varmasti tuollaisen suuremman keskuksen alta. Minusta on se on surkeaa yhteiskuntapolitiikkaa! Toivottavasti Espoon päättäjät kehittävät Espoon keskusta ja Espoontoria Keskisen-Espoon aluekeskuksena.

Nyt lähden pakkaamaan. Lähdemme huomenna Ouluun mummolaan uuden vuoden viettoon. Ensi vuoteen!

ps. Jarmo Huuhtanen kirjoitti hesarissa kolumnin 28.12 Helsingin demareiden valtataistelusta. Politiikassa on paljon ihmisiä, joille peli on tärkeintä, ei lopputulos. Pääasia on, että osataan juntata ja runtata. Toisaalta, eihän politiikka ole sen kummenpi areena kuin jokin muu yhdistystoiminta, työpaikka tai vaikkapa hiekkalaatikko.

keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006

Jouluja

Isyysvapaani senkun jatkuu.Olen ollut kotona nyt kolme viikkoa ja vielä kaksi viikkoa on jäljellä. Joulu toi pienen lisämausteen tähän kaiken keskelle. Joulu meni mukavasti, vietimme sen täällä Espoossa omassa kodissa. Appivanhemmat ja vaimoni täti tulivat syömään aattoiltana, pistimme pöydän koreaksi ja jaoimme lapsille lahjoja. Niitä tuli heille vähän liikaakin -ainakin minun mielestäni. Ostin Elsalle lahjaksi pienen sählymailan ja pallon. Pitää aloittaa kikkojen opettaminen ajoissa.

Sain tai saimme vaimoni kanssa pari kirjaa lahjaksi. Ostin meille yhteiseksi lahjaksi divarista Espoontorilta Kjell Westön uusimman,Finlandia-palkitun romaanin Missä kuljimme kerran (maksoi muuten 20 €).
Vaimo lukee sitä parhaillaan, joten en voi vielä kommentoida. Hän kyllä kehuu sitä jatkuvasti, joten odotan vesi kielellä. Saimme myös Reko ja Tiina Lúndanin kirjan Viikkoja,kuukausia. Se oli hyvä. Pisti miettimään, että miten sitä itse toimisi samanlaisessa tilanteessa, ja miten katoavaa elämä kuitenkin on. En minä kuolemaa pelkää, mutta huoli perheen tulevaisuudesta olisi varmasti aika suurta. Tunnen kaksi miespuolista kaveria, joilta on molemmilta löydetty kasvain päästä, kuten Lúndaniltakin, mutta heillä se ei ole ollut niin vaarallinen kuin Lundanilta löydetty. Heille suoritetut leikkaukset ovat onnistuneet hyvin.

Porukat antoivat lahjaksi Jari Sinkkosen Yhdessä isän kanssa -kirjan. Olihan siinä hyviä pointteja, mutta suurin osa hänen teeseistään on minulle itsestään selviä. Ehkä hänen oppeihinsa pitää vielä palata siinä kymmenen vuoden kuluttua, kun tämä vanhemmuuden alkuhuuma alkaa olla ohi.

Nyt luen kirjaston uutuushyllystä löytämääni Joan M.Cheeverin kirjaa Back from the dead. Se kertoo kuolemantuomion saaneista vangeista, jotka saivat 70-luvulla äkillisen vapauden, kun Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi kuolemanrangaistuksen vähäksi aikaa. Noin 300 vankia sai vapauden ja sitä kautta ikään kuin toisen mahdollisuuden elämässään. Tämä Joan otti selvää, miten heille loppujen lopuksi kävi. Olen vasta alussa, joten enpä osaa vielä kehua tai haukkua. Kuolemanrangaistus on kuitenkin hyytävä aihe.

Korot on nousseet rivakasti. Vuosi sitten otimme asuntolainan, 12 kk Euribor marginaalin kanssa oli 3,2 %. Korontarkistus tuli 13.12, korko on nyt muistaakseni 4,31 %. Siinä tulee muutama euro lisää maksettavaksi. Meillä on korkokatto 4,4 prosentissa ja jos korontarkistus tulisi nyt, niin korko taitaisi mennä jo sen yli.

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Roskia, roskia

Olen kyllästynyt roskaiseen ympäristöön. Ihmiset ovat liian välinpitämättömiä heittäessään roskat (paperit, tumpit, pullot,jne) olkansa yli. En voi ymmärtää sitä! Miksi niitä roskia ei laiteta roskiin tai vaikka taskuun. On se kumma.

Meidän asuinalueellamme Espoon Sunassa on kyllä siistiä, mutta ei tarvitse kulkea kuin kilometrin verran Suvelan asuinalueelle, niin johan roskia löytyy. Asukkaita on tällä alueella tietenkin pajon enemmän, joten roskiakin -yllätys, yllätys. Meidän lähikirjastommme sijaitsee siellä ja sen ympäristö on todella roskainen. Minua tympii se. Olen valittanut asiasta Espoon kaupungille, mutta eipä siihen taida tulla parannusta. Alueella sijaitsee koulu, joten roskaisuus ihmetyttää vielä enemmän. Nuoret varmaan roskaavat eniten, mutta miksi koulun aluetta ei pidetä siistinä. Varsinkaan kun koululla ei ole kovin hyvä maine. Eipä se tuosta ainakaan parane.

Koululaisten pitäisi siivota kerran viikossa koulun piha, jotta he oppisivat pitämään huolta ympäristöstään. Miksi sitä ei voitaisi tehdä? Ehkä tehdäänkin? Suvelassa pitäisi järjestää yleinen siivouspäivä, jotta alue näyttäisi siistimmältä. Onkohan sitä kokeiltu?

Olen muuten isyysvapaalla nviisi viikkoa ja siis poissa työelämästä. Viikko takana ja on ollut todella mukavaa. Ei helppoa, mutta palkitsevaa. Olen käynyt seurakunnan perhekerhossa turinoimassa muiden "mammojen" kanssa (olin ainoa mies), kahvitellut taloyhtiön mammojen kanssa ja hoidellut kotitalouttamme. AIka menee kuin siivillä. Täytyy antaa vaimolleni tunnustusta, että hän on kyllä hyvin selviytynyt kotona tyttöjemme kanssa ja tehnyt samalla paljon kotitöitä. Itsestäni tuntuu kuin olisin koko ajan kokkailemassa jotain ruokaa. Organisoinnissa on siis vielä harjoittelemista.